Kun jälleen selvittelin vanhan talon kaappeja ja laatikoita, löysin tällaisen, kauniin käsityön. Se on kuin pussukka, mutta auki kahdelta sivulta. Sisävuorikin on ommeltu mukaan.
Mikä kumma se mahtaa olla?
Kun pohdimme ystävien kanssa arvoitusta, tuli ehdotus, että voisiko se olla virsikirjapussukka. Tärkeä kirja varmaankin tarvitsi sata vuotta sitten säilytyksekseen kauniin kansion. Jos näin on, niin sittenhän minun tietenkin piti jatkaa etsimistä.
Tässä. Wilhelmiina-mummon virsikirja
vuodelta 1907.
Wilhelmiina oli isän mummo, 1876-1957. Olin hänen kuollessaan kahdeksanvuotias ja muistan kyllä ”vanhan mummon”. Hän on kuvassa keskellä, tyttäriensä kanssa. Pieni poika on isäni, Elli-tätinsä kainalossa, Senja-mummoni istuu vasemmalla.
Nyt on taas saatu yksi historian palapelin palasista paikoilleen.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihanat vanhat kuvat.
Sinulla on suku siinä ja paljon muistoja sieltä löytyy.
Muistan myös nuo vanhat kirjaimet.
Minulla on noilla kirjaimilla kirjoitettu Helema Konttisen kirja jota siskomme luki ääneen isän kuoleman jälkeen .-49.
Hyvää Adventin aikaa teille
Kyllä olen niin kiitollinen, että saan asua tässä sukutilalla, muistojen ja historian keskellä. Olet ollut aika pieni isäsi kuollessa?
Kaunis pussukka. Miullakin on vanha virsikirja vuuvelta 1939. Vanhoissa valokuvissa on sitä jottain! Immeiset on niin luonnollissii, eivätkä keikistele joutavoo. Mustavalakosena vielä ovat säilyneetkin!