Joulupullaa

Isäntä lähti eväiden ja raivaussahan kanssa koko päiväksi märkään metsään ja sillä välin päätin pitää leipomispäivän. On hauska puuhailla yhdessä, mutta näissä kahdessa asiassa meillä on ollut aika selvä työnjako. Ja nyt, joulun alla, oli minunkin aivan aiheellista aloitella leipomustyöt. Litran rusinapullataikinasta tein kaksi pitkoa ja jouluisia pikkupullia.

 

Pikkuväki sai kukin pullapoikansa.

Näihin joulupulliin tuli rusinoiden sijasta kirsikan palasia.

Kirsikkainen joulupitko: Ensin omenahilloa, sitten kanelia ja kirsikan paloja. Kääritään rullalle

ja leikataan saksilla niin,

että kunkin palan voi taivuttaa puolelta toiselle.

 

Valimis pitko: Huomaat, että en malttanut kohottaa (uuni odotti!) leivottua pitkoa tarpeeksi kauan ja se repesi hiukan keskeltä. No ei hätää, päädyt menivät pakasteeseen jouluaikaa odottamaan ja isäntä pääsi herkuttelemaan keskipalalla metsästä tullessaan.

Sitten ne lettipitkot. Pohjoisen pappa kyseli, miten letitys tehdään neljällä letillä. Katselin netistä ohjevideota ja lopulta löysin saman tavan, mitä itse olen oppinut käyttämään, klik. Se löytyy kohdassa 5.30. Toinen, minusta vaikeammin selitettävä tapa, on täällä, klik.

Mutta tässä vielä kuvina se oma tapani: Ensin kaksi, suurin piirtein saman mittaista, noin siskonmakkaran paksuista pötköä. Ne asetellaan  ristiin keskeltä.

 

Nyt vain vaihdetaan alimpana olevien pötkön lettien paikkaa niin, että ne kääntyvät heti lähtöpaikasta vastakkaisiin suuntiin.

Sitten ne toiset kaksi: Vaihdetaan jälleen niiden paikkaa.

Ja taas ne ensin käännetyt.  Kunhan vain muistat, että vaihdat lettien paikkoja vuoron perään Näin mennään, vauhdilla lettejä puolelta toiselle heitellen. Loppu jo lähestyy, ei mennyt tällä kertaa ihan tasan nuo letin päät.

Näin käy usein, mutta ne vain asetellaan nätisti vierekkäin, lopuksi olen tottunut ”sahaamaan” päädyn kädellä poikki. Näin se ei purkaannu.

Ja tuo yli jäänyt pala tietenkin käytetään seuraavan pitkon aineeksi.

Valmiit pitkot saavat kohota puoli tuntia liinan alla. (Jos ne eivät ole tarpeeksi kohonneet, tulee repeämiä ja jos taas kohoavat liikaa, tulee lässähtämistä.) Voitelu kevyesti vatkatulla munalla ja päälle raesokeria.

Paisto hiukan alle 200 asteessa toisin kuin pikkupullat, jotka paistan 225 asteessa.

 

Ja sitten leipomispöydän putsaus. Tässä vaikituiset apurini: Punaisella lastalla  kerään taikinaa kulhosta, kaulin, johon ei juurikaan tartu taikina ja metallinen lasta, joka on ihan huippuhyvä: Sillä vedellään pöydästä taikinajämät ja jauhot naarmuttamatta. Olen ostanut tämän Ruotsista, enkä vielä ole Keuruulla vastaavaan törmäillyt kauppareissuillani.

Nyt on isännän metsävaatteet pesty ja kuivumassa,  joulupulla leivottu ja pakstettu, piparitaikina odottamassa ja uutta hiivaleipääkin lähipäiviksi. Valtakunnassa kaikki hyvin!

 

 

Kategoria(t): Kokataan - Makeat leivonnaiset, Kokataan: Mummon helpot ohjeet Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s