Viime viikko oli itselleni yhtä juhlaa: Maananantaina käytin äitienpäiväksi saamani lahjakortin – intialainen päähieronta virkisti eteerisillä öljyillään ihoa ja voimakas tuoksu leijui vielä pitkälle iltaan. Rentouttava hetki työntäyteisen kesän jälkeen. Kiitos lahjasta!
Tiistaina Keuruun kirkossa oli liki kuuden tunnin konsertti: sata laulua Suomesta helli kuuloaistia. Pääsy sinne oli vapaa, tarjouluakin oli pitkän illan varalle. Kuulijoita tuli ja meni, miten kullekin sopi. Itse olin paikalla reilun kolme tuntia. Oli todella nautittavaa! Erilaisia kuoroja, sooloesityksiä, orkestereja puhaltimista pelimanneihin. Myös lasten esityksiä ja yhteislauluja. Omalta kuunteluajaltani jäivät päällimmäisinä mieleen Järnefeltin kehtolaulu huilulla soitettuna, puhallinorkesterin ”Jääkärimarssi” sekä kuorojen hienot esitykset. Tuli jotenkin voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne, lämmin olo. Laulaessamme yhdessä virttä ”Siunaa ja varjele meitä”, tunsin jokaisen sanan lähtevän sydämistä suoraan ylös päin, taivasta kohti.
Keskiviikkona olin Tuulitukassa: Syksypiristystä hiuksiin, ihanaa. Ja sitten torstaista eteen päin loppuviikko olikin kaikkien aistien juhlaa. Suomalaiset kansallismaisemat Kolilla – niitä olin viimeksi ollut ihailemassa 1960-luvulla. Tällä kertaa isäntä jäi kotimieheksi ja metsää raivaamaan, minä lähdin minilomalle kälyn kanssa. Mutta siitä kuvat ensi kerralla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 