Sää muuttui niin upeaksi, että saimme loppuviikolla otettua perunat kellariin. Kerrankin olin tyytyväinen kokoon ja laatuun! Sadekesä näytti olevan rinnemaalle suotuisa.
Osa suuresta perunamaastamme oli kuitenkin huonossa kunnossa. Alapää oli märkää ja aivan täynnä vesiheinää, satokin sillä kohdalla heikko. Niin sitten ilmoitin isännälle, että nyt riitti. Tuo alue ei enää tule tähän käyttöön. Sitä, mitä sinne jatkossa tulee kasvamaan, en tosiaankaan tiedä, mutta tiedän sen, mitä siellä ei ainakaan kasva!
Koska olemme kovasti ihastuneet suurimarjaiseen mustaherukkaan, Pohjan jättiin, ostin muutaman taimen entisten lisäksi puutarhaliikkeen syys-alesta. Ne istutimme huonokuntoisen perunamaan rajalle, marjatarhan toiselle reunalle.
Nurmikko ainakin jatkuu ensi kesänä metrin tai pari niin, että pensaiden toiseltakin puolelta on helppo ajaa ruohonleikkurilla.
Ja jääkö tuo loppu sitten vain heinälle, jota viljelijämme siinä vieressä muutenkin viljelee – saa nähdä. Mietitään nyt talvi tässä välissä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hieno perunasato.
Siitä mekin iloitsemme ja olemme kiitollisia.