Tuota otsikkoa en olisi ikimaailmassa uskonut blogiin kirjoittavani, mutta siinä se nyt vaan on. Ja miksi? Tämän äänilevyn vuoksi:
Siivosin jälleen kerran vanhan talon ullakkoa. Pahvilaatikko, joka näytti olevan täynnä ikivanhoja, nuhraantuneita kangassuikaleita ja risoja aluspaitoja, täytyi tietenkin penkoa perin pohjin ennen lajittelua. Alakerroksista osui käteeni paperipussi, jonka sisällä oli neljä vanhaa äänilevyä. No, onhan niitä jo ennestäänkin, mutta päällimmäisen nimi oli niin erikoinen, että aloin kiinnostua oikein kunnolla. Kuppari ja sika, mitä ihmettä… onko tuo oikeasti muka joku laulu? Esittäjä oli Iivari Kainulainen.
En tiedä, voiko sitä edes soittaa tavallisella soittimella, mutta sitten hullusta päähänpistosta googlasin laulun nimen. Voitteko uskoa, You Tubesta se löytyi ihan tuosta vaan! Voi mikä rallatus, ihan hassu. Ja korvamadoksi kelpasi vallan mainiosti. Sehän ei lähtenyt sieltä pois ei niin millään, koko illan sitä hoilasin.
Sitten tietenkin etsin Wikipediasta myös itse Iivarin, 1874-1945. Hän oli entinen räätäli, sittemmin myös näyttelijä. Elämäntavat eivät kuitenkaan olleet parhaat mahdolliset ja hän joutui jättämään näyttelemisen aloittaen kuplettilaulajan uran. Vielä myöhemminkin tuli eteen elokuvarooleja. Tämän laulun hän levytti vuonna 1910. Yli sata vuotta sitten!
Näin tuli taas tongittua pikkuinen pätkä mennyttä aikaa. Iivarikin tuli tutuksi, kupparin ja sian lisäksi.
Jos haluat korvamadon, niin kuuntele tuo hassu laulu täältä, klik.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Olipas mahtava löytö!
Eikös vaan!