Olemme siivonnet vanhaa taloa koko kesän. Tavaroita – lasipurkeista tarpeettomien huonekalujen kautta elektroniikkaromuun – on kuskattu kaikenlaisiin keräyksiin ja niin sitten saimme museohuoneet tyhjiksi talosta löytyneille kalusteille. Kaksi alakerran huonetta on ollut jo pitkään kunnossa, yksi kaappi on vain odottanut siirtoa paikalleen.
Tuon kaapin kukkamaalaukset eivät päässeet esiin entisessä, pimeässä paikassa, mutta miten se siirrettäisiin kahden kynnyksen yli, kun se on niin iso ja raskas?
Lauantaina saimme kasaan neljän miehen aivoriihen ja kantoporukan. Pähkäilyn lopputuloksena haettiin navetalta kahdet pumppukärryt ja niin sitten, pikkuhiljaa,
alkoi kaapin hankala maatka perähuoneen seinustalle.
Pikkuväki oli ahkerana mukana talkoissa
ja pienimmäinenkin piika heräsi touhua ihmettelemään.
Voi ihanuus! Tästä näkymästä olen haaveillut koko kesän ajan! Siis että kun avaa oven museon puolelle,
ensimmäisen huoneen jälkeen
katseen vangitsisi tuo mahtava kaappi.
Siinä se nyt on, paikoillaan.
Kiitos, kiitos, talkoomiehet ja kaikki muutkin osallistuneet!
Vielä piti miettiä, mikä huonekalu tulisi pois viedyn paikalle, mutta se mietintä ei ollut ollenkaan vaikeaa. Eikä tämä kaappi ollut lainkaan yhtä painava.
Olen sanomattoman kiitollinen ja onnellinen, että olemme pystyneet toteuttamaan isän haaveen kotimuseosta, mutta nyt rakennus saa jäädä lepoon talven ajaksi. Jatketaan keväällä uusin voimin, mikäli terveyttä riittää.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ison homman ootta tehneet tuon talon kunnostuksessa, ja homma jatkuu! Kaunis kuappi. Mieillä on kanssa vanhoja kuappija ja tätä talluu kun tehtiin hiissattiin yläkertaan koivunen mahapiironki. siitä pit yläosa ottoo pois ja rappusissa ei sillon ollu vielä kaiteita. Suap niitä talakoita pittee aina millon minkii assiin kanssa!