Kesän lähimatkailua

Kesällä on mukava tehdä päiväretkiä lähistölle ja kun mukaan saatiin Helsingistä Keuruulle lomaa viettämään tullut kälykin, niin aina parempi.

Ensimmäiseksi ajelimme Riihon kylälle ja Vaissin tilan tehtaanmyymälään. Ne ihanat kaalikääryleet, tiedäthän… Iso, pakastettu 2 kg laatikollinen maksaa 15 euroa.

Aivan lähistöllä sijaitsee myös Himmaanmäen näkötorni kesäkahviloineen.

Pihaan rakennettiin jälleen uutta rakennusta: Suurta kotaa. Sitä voi jatkossa käyttää monenlaisiin tapahtumiin.

 

Ja samana päivänä oli Taatilan maatilalla, sekin aivan vieressä, suoramyyntitapahtuma. Kaikenmoisia kaaleja, itselleni uutena tuttavuutena Romanesco. Höyrytin sen kotona ja voisulalla valeltuna maku oli todella herkullinen. Olihan se sitäpaitsi tuore, juuri kerätty! En muistanut filmata, mutta tästä jutusta löydät kuvan.

Toisen kerran lähdimme Ruovedelle. Runebergin lähde, joka kuvataan runoilijan laulussa ”Sua lähde kaunis katselen”, oli vähän ankean oloinen leväkasvustoineen. Muistan sen kymmenien vuosien takaa luonnontilaisena, pulppuilevana ja kirkkaana. Varoitustaulu ilmoitti, että vettä ei kannata juoda.

Retken päämäärä oli kuitenkin suuri kansallispuisto ja Helvetinkolu. Kunhan ensin löysimme sen! Navigaattori ohjasi meidät kyllä puistoon, mutta eri puolelle järveä. Kaunista sielläkin oli hiekkarantoineen ja leiripaikkoineen, mutta me halusimme kiertää neljän kilometrin luontopolun ja nähdä tuon kuuluisan, kapean solan. Kysyimme tietä toiselta autoilijalta, mutta hänkin oli eksyksissä. Vihdoin asia selvisi, mutta päivä oli jo pitkällä ja turhia ajokilometrejä yli viisikymmentä. No, emme lannistuneet – eväitäkin oli vielä jäljellä – ja lähdimme Helvettiin.

Ensin portille.

ja sieltä kohti synkkää metsää.

Kyllä kannatti! Upeita polkuja,

ihania pitkospuita. Niihin olen aivan hurmaantunut muuallakin.

Varsinaiseen helvetinkoluun emme lähteneet kävelemään, vaan ihailimme kivikkoista solaa vähän kauempaa.

Noin kaksisataa porrasta johti solan vierestä alas rantaan,

jossa meillä oli evästauko.

Puita oli kaatunut ristiin rastiin, ehkä myrskyllä. Mieleen tulivat lastenlaulun sanat: ”Vanhoina kuihtuvat havupuu ja lehtipuu, maahan ne kaatuvat ihan päällekkäin.”

Kannatti päästä määränpäähän, vaikka opasteissa olisikin kovasti toivomisen varaa.

Tällä patikkaretkellä oli hyvä hengittää!

 

Kategoria(t): Matkat Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kesän lähimatkailua

  1. Sylvi Pehkonen sanoo:

    Mukavissa paikoissa kävitte.
    Tuolla olisi kiva kävellä. Nauttisin minäkin kaikesta.
    Kiitos oli mukavaa katseltavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s