sitä ihailemme nyt vihdoin kasvimaallakin. Zinniat alkavat kukintansa, piiankieli loistaa sinistäkin sinisempänä.
Kehäkukat ja malvat,
ja tämä Suomen juhlaväreissä koreileva sini-sievikki.
Kissankello on levinnyt kukkapenkkiin hanhikkien kaveriksi.
Joriinitkin heräsivät pitkästä talviunestaan, edes huhtikuussa aloitettu esikasvatus ei saanut kukkaloistoa aikaisemmaksi. Kuitenkin vasta muutama laji on ehtinyt avata nuppunsa.
Kasvimaalla on leikkokukkien lisäksi toki syötävääkin. Pitkästä aikaa kokelin kyssäkaalia ja kappas vaan, se onnistui. Kylmä kesä piti kirvatkin loitolla! Nyt on sitten saatu nauttia pientä naposteltavaa ja ihanaa kyssäkaalikeittoa, jonka ohje löytyi viimeisestä Pirkasta.
Pienet punajuuret ovat herkkua keitettyinä, punajuuri-possupata tuoksuu keittiössä.
Ja kesäkurpitsoita valmistuu juuri oikeaan tahtiin. Onneksi ei ole ollut liikatuotantoakaan.
Lehtikaali ja mangoldi ovat piilottaneet purjot, jospa ne kuitenkin tuolla välissa kasvaisivat.
Ja kuukausimansikka on parhaimmillaan.
Nyt syödään kasviksia urakalla, kesäkeittokin maistuu kesältä. Lähiruokaa tuolta muutaman metrin matkan päästä…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Monenmoista siekin suat kasvimualta! Mie otin tuon possupadan talteen ja meinoon tehä sitä. Jauheliha ja punajuuri kastiketta oon tehny! Kesän pakollinen kesäkeitto on vielä tekemättä. Miesväk ei oikein tykkee siitä, van kerran kesässä se syyvään.
Possu ja punajuuri ovat kyllä hyvä yhdistelmä!