Kasvihuoneesta olemme saaneet tomaatit jo juhannuksesta lähtien. Aurinkoa vaan ei ole näkynyt, joten se paras makeus on jäänyt puuttumaan. Olen leikannut lehtiä reippaasti ja nyt asia onkin jo korjaantunut – tomaatit maistuvat kesältä.
Kasvihuonekurkku teki taas saman kuin aina ennenkin: Välillä tulee tauko, jolloin kukat kuivuvat pois. Ongelman syy ei ole ratkennut vaikka tätä tapahtuu lähes joka kesä. Nyt sielläkin tilanne on korjaantunut itsestään, kurkkuja saadaan ja maku on erinomainen.
Avomaankurkut kurkkureesä sen sijaan ovat jo miltei vitsi: Ensimmäiset, itse kasvatetut taimet kuolivat kylmyyteen, ostetut myös. Kolmannet ostetut ovat osin selvinneet ja muutama jälkikäteen kylvetty. Lämmön myötä kasvu on piristynyt, mutta jos tuosta talven herkkukurkut aiotaan saada, niin ihmeitä on tapahduttava.
Kasvihuoneesa on tänä vuonna uutena kokeiluna kasvanut myös karviaiskoisoa eli ananaskirsikkaa. Taitaa kasvaa jatkossakin, hyviä ovat!
Kesäkurpitsat menestyvät kutakuinkin entiseen malliin, kylmyydestä huolimatta. Lannoitusta on kyllä tarvittu enemmän, ehkä sekin johtuu ainaisesta sateesta.
Omia perunoita on syöty vasta kolme viikkoa, kunhan kasvustot muutama aika sitten oli ensin vapautettu hurjasta ”rikkaruohometsästä” . Lehdistössä näkyvät jo ruton merkit – tälle kesälle ominaista sekin. Meillä on perunaa runsaasti, kymmenkunta yli 30 metriä pitkää penkkiä,
joten kun työ oli jäänyt jotenkin kakkos-alalle, niin sateen vuoksi tilanne ryöpsähti sitten hetkessä ihan mahdottomaksi. Olen aiemminkin puolustellut, että kun puuhaa on vanhan talon remontin ja siivouksen sekä saunan rakennuksen vuoksi ollut jo liikaakin, niin totta kai se on vaikuttanut oman puutarhan hoitoon. Mutta näillä selityksillä selvitään ehkä nyt, saa nähdä miten jatkossa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 