Olin niin innoissani, kun pari vuotta sitten navetan eteläseinustalle istuttamani karhunvatukka taipui marjojen painosta.
Sadosta taitaa jäädä kuitenkin vain kuva muistoksi, sillä puuskainen tuuli kaatoi koko tukitelineen oksineen päivineen. Ilmeisesti on tämäkin sato menetetty. Ja ensi vuodenkin, sillä myös uudet versot katkesivat.
Omalla pihalla, kompostin kulmilla, kasvaa myös karhunvatukkaa, mutta se on liian varjoisassa paikassa. Ei tahdo sato ehtiä kypsyä edes normaaleina kesinä saati sitten tällaisessa sadekelissä.
Rastaat veivät kirsikat, tuulenpuuska vatukat. Sellaista on puutarhurin arki toisinaan.
Mainokset
Näinhän se on. Älä lannistu kyllä jotain kuitenkin olet saanut.
Ensi vuonna uudestaan.
Eikös se luvannut taas myrskyä sinne?