Olin niin innoissani, kun pari vuotta sitten navetan eteläseinustalle istuttamani karhunvatukka taipui marjojen painosta.
Sadosta taitaa jäädä kuitenkin vain kuva muistoksi, sillä puuskainen tuuli kaatoi koko tukitelineen oksineen päivineen. Ilmeisesti on tämäkin sato menetetty. Ja ensi vuodenkin, sillä myös uudet versot katkesivat.
Omalla pihalla, kompostin kulmilla, kasvaa myös karhunvatukkaa, mutta se on liian varjoisassa paikassa. Ei tahdo sato ehtiä kypsyä edes normaaleina kesinä saati sitten tällaisessa sadekelissä.
Rastaat veivät kirsikat, tuulenpuuska vatukat. Sellaista on puutarhurin arki toisinaan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Näinhän se on. Älä lannistu kyllä jotain kuitenkin olet saanut.
Ensi vuonna uudestaan.
Eikös se luvannut taas myrskyä sinne?
No ompas harmi, jospa juuresta ottaa uutta kasvuu! Myö istutettiin karhunvadelma Sonja rumpuputkeen ja velpoika tek harjateräksestä tuen jota vielä turroon matonkutteilla, meinattiin jotta ei ryöhyy joka paikassa. Niimpä vuan ei riitäny 60cm syvä putki, kaks tainta on jo ulukopuolella. Hurja kasvu sillä taitaa olla ylleensä!
Miun blokin osote on Rannanpihassa.
No ohhoh… Mutta kyllä se juuresta meilläkin versoo, menetettiin vaan parin vuoden sato.