On taas ollut viikon verran ihan muuta tekemistä kuin oman pihan hoitoa. Ja mitä siitä sitten seuraa näin sadekesänä? Vesiheinää, oikeammin pihatähtimöä, tietenkin. Kaikkialla, missä vain mullosta pitäisi näkyä. Yleisilmeeltään kasvimaa näyttää rehevältä
ja sitä se onkin. Mutta kun menee lähemmäs, näkee, että vesiheinä on vallannut kaiken mahdollisen kasvutilan.
Revimme sitä päivittäin kanoille, mutta rajansa niidenkin syömisellä. Kun maa on märkää, kitkeminen on hankalaa.
Vihreä kasvusto on helppo nypätä pois, mutta juuret jäävät ja jos sadetta riittää, viikon kuluttua kaikki on taas yhtä vihreää. Ei ihme, että sitä kutsutaan vesiheinäksi. Tuo rikkaruoho on onneksi suurin piirtein yksivuotista, mutta ei sen siltikään pitäisi antaa siementää kasvimaalle.
No, tämä on vaan tätä turhaa valitusta. Eihän rikkaruohojen kasvu oikeasti ole mikään ykkösaihe, paljon tärkeämpiäkin asioita on. Meillä ja muualla. Kun ei ehdi niin ei vaan ehdi.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 