Kevät ja alkukesä ovat olleet viileitä ja sateisia. Niin meidänkin maalausurakkamme on jämähtänyt paikoilleen, mutta viime viikolla oli vihdoin sopiva sää ja aikaa sen aloittamiseen. Isäntä on vähän epävarma korkeissa paikoissa, joten tuo ylin kerros jäi suosiolla minulle. Ei se herkkua meikämummollekaan ollut, mutta pahin on nyt takana päin.
Kolme pitkää päivää, aamusta iltaan, me heiluimme ahkerina pensselien ja maalipurkkien kanssa ja nyt on meneillään vaihe, jolloin olisi aika purkaa osa telineistä pois, jotta voisimme viritellä lankkuja vielä viimeiseen julkisivuvaiheeseen, kuistin yläpuolelle.
Huomenna aloitamme kuitenkin alakerran kahdesta huoneesta lattian purkamisen, sillä perustusten tuet ovat jossain vaiheessa romahtaneet. Saapa nähdä mitä sieltä alta sitten löytyy!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 