Viikonloppuna sää lämpeni sen verran, että päätettiin lähteä maalaushommiin. Syreenimajan uuden pöytäryhmän lehtikuusilankut oli hiottu hiomakoneella ja nyt päästiin puuöljyn kanssa tekemään loppusilaus.
Itse asiassa tuo projekti tehtiin juurikin siksi, että nyt pikkuväki oli paikalla. Ja voi miten innoissaan he olivat! Papan vanhat paidat taiteilijatakkeinaan ja sopivan kokoiseet hansikkaat käsissä homma sujui todella hyvin.
Kaksvuotiaskin veteli öljyä niin tosissaan ja ennen kaikkea tarkasti.
Taisi tuo öljypurkki olla jo toistakymmentä vuotta vanha, jossain hyllyn perällä lojunut. Nyt vihdoin tuli senkin aika. Ja hyvin toimi!
Öljyä riitti vielä kuusenaluspenkkeihinkin.
Kelpaa kahvitella!
Eikä tämä maalaus edes riittänyt. Koska vanhan talon maaleja oli jo edellisenä päivänä rapsuteltu, päätettiin jatkaa pensselihommia. Innokkaita auttajia kun jälleen riitti.
Lopulta lapset väsähtivät ja lähtivät kuusien alle leikkimään. Näinhän sen pitikin mennä. Kerrankin saivat maalata tarpeeksi!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihania apulaisia teillä. Hyvän näköistä tulee.
Kyllä näytti mukavalle pienet maalarit, ihan tuli tippa linssiin kun ei miulla oo lapsenlapsia, kaksi aikuista poikoo ja molemmilla emännät vaan ei pieniä. Oon seurannut sinnuu jo jonkin aikoo ja ihaillut etennii Daalioit (Jöriineitä) niinkun meilläpäin sanotaan. Jos millon tulloo ylimääräisiä niin mielelläni ostan alkuja.
Syksyllä ja keväällä on se aika, kun pohditaan jakoasioita. Onko sinulla talvisäilytyspaikkaa? Kun vaan muistaisin ottaa yhteyttä sitten, jos liikoja tulee. Ainahan ne pulskistuvat ja niitä on jaettava osiin. Laita vaikka sähköpostiin viestiä, osoite löytyy tuolta Minä-osiosta etusivun yläosasta.