Olen kerännyt jo kauan maljakkoon peikonpähkinän oksia, joita joskus saan kukkakauppojen kauniissa sidonnoissa. Mielessä on käynyt, kestäisikö tuo koristeellinen kasvi omassa puutarhassa, mutta asumme kaukana ykkösvyöhykkeestä. Kun sain esikoiselta ja hänen tyttöystävältään syntymäpäiväksi lahjakortin Viherlandiaan, oli hauska lähteä sinne seikkailemaan. Ravintolan puolelta saa herkullisen lounaan ja samalla voi ihailla alakerran väriloistoa.
Seikkailimme pihan kasvikäytävillä – ja niin sitten minullakin on nyt oma peikonpähkinä!
Istutimme sen alapihan suureen kukkamaahan, ison kiven viereen. Jospa kivi siirtäisi sille maalämpöä kylmimpänä aikana. Olisi todella upeaa nähdä talviset, huurteiset käkkyrät, kesällähän varret ovat lehtien peitossa. Kiitos lahjasta, nyt kokeillaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Rajoja pitää koetella. Eniten merkitsee pienilmasto. Minulla täällä vitosella on lukuisia kasveja, joille luvataan vain I tai II vyöhyke. Toiset menestyy ja toiset kuolee. Peikonpajun istutin syksyllä 2015. Se kuoli tappotalveen, kuten vaikkapa noin 20 pioniakin. Pitäisi istuttaa uusiksi, jotta selviäisi kestävyys. Punapähkinäpensas puolestaan on viihtynyt itsensä isoksi pensaaksi vuodesta 2010 lähtien. Paleltumatta edes oksankärjistä. Pitää vain rohjeta kokeilla!
Kiitos kommentistasi ja tiedoista! Pähkinääkin siellä Viherlandiassa kääntelin käsissäni, mutta tämä käkkyrä voitti. Jospa toisella kerralla kokeilen sitäkin!