Mansikkamaa, vielä viimeisen kerran,

näin ainakin oletan. Meillä on vuosikaudet, varmaan ainakin 15 vuotta, ollut ongelmana mansikkapunkki. Ja vasta nyt olen oppinut ja lukenut, mitä olen tehnyt väärin kaiken aikaa. Eli jos aloitetaan alusta, niin ensimmäinen suuri mansikkamaamme oli erinomainen ja tuotti satoa ainakin viisi vuotta. Sitten perustimme uuden mansikkamaan, erilleen entisestä, uusilla tervetaimilla. MUTTA: Ne taimet eivät olleetkaan terveitä, näin jälkikäteen opittuna ja ajateltuna. Lehdet olivat aivan täynnä reikiä ja juuret olemattomat, moni taimi jo potissa kuollut. Ja me hölmöt istutimme parhaat, saimme kyllä valituksen jälkeen kauppiaalta uusia taimia huonoimpien tilalle. Mutta tuona istutuspäivänä siirsimme meille mansikkapunkin, josta sen koommin emme ole eroon päässeetkään. Mitä sitten olen oppinut nyt myöhemmin?

Olen oppinut sen, että tuo viheliäinen tuholainen leviää rönsyjä pitkin tehokkaasti ja jalkineiden sekä työvälineiden mukana myös uuteen mansikkamaahan. Ja koska meillä koko ajan on ollut kaksi mansikkamaata, uusi ja se vanha ja huono, olemme kuljettaneet heti ensimmäisenä vuonna punkin tervetaimiinkin. Voi pyhä yksinkertaisuus, että sitä voi olla tietämätön!

Vuosi sitten vannoin, että ellei uusi, kasvimaan laitaan perustettu maa tuota, minun puolestani mansikanviljely saa jäädä unholaan. Ja niinhän siinä kävi, että punkki sinnekin levisi. Kyselin luomutuotantoon sopivasta torjunta-aineesta, juu, kyllä löytyy. Sitä on vaan ostettava viisi litraa, noin sata euroa, ja tarve olisi ehkä pari desiä… Petopunkkejakin pohdin, mutta epävarmaa on sekin touhu.

Siispä kerta vielä viimeisen päälle: Uusi, pieni ja vaivaton mansikkamaa. Rautiassa huomasin terveen ja terhakan oloisia Bounty-taimia (suosikki!) ja siitä se sitten lähti. Isäntä pääsi toteuttamaan itseään, kun sahaili ja ruuvaili laudoista yli nelimetriset kasvatuslaatikot. Maalasin vanhalla maalin lopulla ulkopuolet, etsimme pihapiiristä tasaisen paikan ja siirsimme laatikot sinne. Reunojen alle suikale multasäkkiä (niiden päälle hiekkaa) ja laatikon keskelle kerros sanomalehtiä, reilusti kanalan pehkua, peltomultaa ja lopuksi kaupan multaakin. Siihen maisemointikangas, taimet (30 kpl)  ja olkikate.

Pitkä päivä isännän kanssa puuhailtiin ja nyt odotamme laatikkomaaltamme punkittomia kasvuvuosia.

Kanatuisten yllätysvierailut on torjuttu jo etukäteen, hahhaa!

Mainokset
Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Mansikkamaa, vielä viimeisen kerran,

  1. Nettimartta sanoo:

    Jaahas, ei sitä voi kaikkea tietää ja oppia ikä kaikki. Maukkaita mansikoita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s