Minulla on ollut jo monta vuotta kaapin perällä hohtavan ruskehtava, lasinen kermakko, jolla ei ole ollut sokerikkoa pariksi. Miten ollakaan, innostuin tässä taannoin katselemaan netistä vanhoja astioita ja sieltähän se sama kermakko löytyi, ihan kamalan nimikkeen alta: Myrkkylasi! Uskaltaako mokomaa edes käyttää? No eihän se sitten kuitenkaan myrkyllistä lasia ollut, vaan sen valmistuksessa käytettiin aineita, jotka olivat höyrystyessään myrkyllisiä: Valmiin lasin pinnalle ruiskutettiin rautakloridia ja esine kuumennettiin sen jälkeen uudelleen.
Oikealta nimeltään myrkkylasi on lysterilasia tai hohtolasia. Siitä valmistettiin 1920-1950 -luvuilla maljakoita, koriste- ja käyttöesineitä. Ja tehdään näitä laseja kuulemma vieläkin, mutta vain yksityisissä lasipajoissa.
Sitten aloin tietenkin miettiä, että voi kun saisin jostakin sokerikon kermakolle kaveriksi. Aikani selasin nettiä ja löysin tämän kaupan. Siellä sattui olemaan sopivasti tuo himoitsemani esine ja niin sitten tilasin. Aika lailla jännitti, tuleeko ehjänä perille. Ajoittain saa nimittäin lukea, että postissa saapuukin vain sirpaleita huonon paketoinnin vuoksi. Mutta onneksi täytteitä oli mukana tarpeeksi. Oli ilo avata
ja sitten ihailla näitä kaveruksia.
Uusi esine on kuluneempi kuin omani, mutta ei haittaa. Ystävykset saavat jatkossa olla esillä kahvipöydässä entisten aikojen muistoksi.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 