Niitä meillä kyllä riittää, silti tulee vielä lisääkin etsittyä. Mutta tämä oli niin LÖYTÖ. Pikkurenki aloittaa ensi syksynä koulun ja oma paikka kotitehtävien tekemiseen olisi hyvä olla. Tärkeä askel elämän varrella tarvitsee huomiota kaikilta. Ja niin, käydessäni kirpputori Vilikassa, siellä odotti mummia tämä satavuotias kirjoituspöytä. Kunnostettu, maalattu.
Sopivan kokoinen, siis pieni, ja voi mikä upea sivutaso tuolla reunassa piilossa!
Pidemmäksikin se tulee, vaikka välipalaa varten. Tai tabletille, mille vaan. Ainahan lisätilaa kaivataan.
Kun äitikin sen hyväksi totesi, uskalsin tehdä kaupat. Wau! Ihanaa, että nuoretkin arvostavat wanhoja tawaroita!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Voi että – vanhat tavarat ja huonekaluthan on niitä maailman parhaita! Niitä voi korjata, entsiöidä, maalata ja ovat suurin piirtein ikuisia. Justiinsa ite entsiöin vanhan pirtin ovea, joka on tainnut nähdä päivänvalon 1800-luvun puolella.
Olen ihan samaa mieltä. Tuotakin voi jatkossakin maalata, jos tulee tarvetta.