viima menee talvivaatteistakin läpi. Tikkipuvussa olen pihatöitä yrittänyt tehdä, tikkiliivi vielä siinä lisänä. Ja kahdet hanskat. Kimpaannuin tähän säähän niin, että nostin pitkiksi venähtäneet tomaattien taimet purkeissaan lasikuistilta
suureen laatikkoon ja kuskasin kottikärryillä päivähoitoon kasvihuoneeseen. Kunhan vaan muistan hakea ne yöksi takaisin!
Kanatkin ovat muutamana päivänä päässeet ulkoilemaan tarhaan. Vain yksi on joukosta poissa, se hautova rouva, joka edelleen istuskelee tekomunan päällä.
Vein tuomipihlajamajaan tuolit ja narsissiämpärin. Näytti jo vähän keväisemmältä. Koskahan sekin ilta koittaa, että hellesäässä tuolla istuskelemme. Heinäkuussa?
Ilokseni huomasin, että toissasyksynä istuttamani karhunvatukka navetan seinustalla on säilynyt hyvin talvesta.
Silmut ovat jo suuria, ehkä saadaan marjojakin.
Leikatut koripajut aitan luona, minne ne kuskaan varastoon? Mitenkähän tuokin työ tuntuu nyt niin turhan ylimääräiseltä?
Mutta kaikki viisi vadelmariviä on kuitenkin saatu perattua. Marjoneet varret odottelevat tulitikkuja kokkopaikalla (niistä tulee muuten poltettaessa kiva rätinä) ja nämä uudet versot puolestaan ahkeria käsiä sitomaan ne poikkipuihin. Mutta hrrr…
…kunpa sää lämpenisi, tulisi paljon lisää puhtia ulkotöihin. Kaikki pihapuuhastelu on niin kankeaa ja hankalaa paksut, joustamattomat tikkivaatteet päällä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kanoja ei näytä kalsea sää haittaavaan, onneksi.
Ei niin, pääsevät toki sisään halutessaan. Mutta pihalla on NIIN hauskaa niiden mielestä! Navetta onneksi suojaa pohjatuulelta.