Syreenimajan pöytäryhmä

Kun intoa riitti, niin isäntäkin raapaisi jostain ylimääräistä aikaa muutaman tunnin verran emännän ideoita toteuttamaan. Nimittäin tuo syksyllä kunnostettu syreenimaja kaipasi – suorastaan huusi – jotain pöytäryhmää.

Monena iltana pyörittelin mielessäni ratkaisuja, halpoja ja helppoja, mielellään jopa ilmaisia. Ja näin sitten tehtiin:

Pihasta oli aiemmin kaadettu lahoja vaahteroita, mutta koska ne olivat todella suuria ja monihaaraisia, osa oksista oli vielä tervettä puuta. Näistä isäntä sahasi moottorisahalla neljä pätkää, vähän vänkkyröitäkin mutta ei haittaa. Oikeastaan JUURI SIKSI ne ovatkin niin ihania. Kuori tietenkin irtoaa jossain vaiheessa, mutta ei sekään haittaa.

Ne mittailtiin ristiin ja rastiin ja ruuvattiin vinosti yhteen kahdella rimalla. Sitten suunniteltiin pöydän kantta.

Sitä varten meillä oli aiemmin sahattua lehtikuusilankkua ja sehän on tunnetusti erittäin kestävää. Kirkkojen paanukatotkin tehdään lehtikuusesta. Lankut olivat eri levyisiä, mutta ei sekään haittaisi, olisi vaan persoonallinen lisä tässä kaikessa. Lähes eläkeikäinen Valmet ja siihen kytketty miltei yhtä vanha sirkkeli saivat olla katkaisukoneena. ( Tuota laitetta pelkään aina, kun isäntä sillä polttopuita tekee – terä on aivan liian avoin!)

Kun penkkeihin tarkoitetut vahvat ja tukevat vaahterapöllitkin oli saatu oikeille linjoilleen, oli jäljellä enää lankkujen pätkimistä. Emme vielä ruuvailleet tasoja paikoilleen, sillä puu on märkää ja täytyy odotella kuivumista, ettei tule liian suuria rakoja. Tietenkin pitää myös höylätä pintoja ja reunoja, tumma puuöljykin olisi tarkoitus saada vielä ennen kesää vaaleutta peittämään ja lankkuja suojaamaan. Mutta jo nyt syreenimaja näyttää kutsuvalta ja tilaa on muillekin kuin isännälle ja emännälle. Lähellä on pihavalopylväs, josta voi vetää sähkön, jos vaikka viritellään tunnelmavaloja pensaisiin tai paistellaan muurinpohjalettuja sähkömuurikalla. Voit uskoa, että me molemmat olemme tosi iloisia ja tyytyväisiä tähän jyhkeään Design by Riitta and  Made by Mikko -tekeleeseen, jossa mikään ei haitannut yhtään mitään.