Jo viime syksynä aloitimme hiukan muutostöitä lapsuuskotini pihapiirissä. Koska meillä oli muutenkin kaivurihommia, lisäsin nämä muutaman tunnin työt samaan keikkaan. Olivatpa sitten keväällä jo valmiina odottamassa ja hyvä niin.
Ensiksi poistettiin aivan punaisen talon seinässä kiinni olevat syreenit. Kaikessa ahtaudessa siellä seassa olleet lumipalloheidet siirrettiin tilalle mutta tietenkin kauemmas seinästä. Nyt pohdiskelen, teenkö reunoille vain nurmikkoa vai jotain kukkaistutuksia -joriinejakin sinne kyllä riittäisi.
Mutta kanat ovat kesällä vapaina, miten suojaan uudet mullat kun ne jo heti syksyllä tulivat sinne kuopsuttelemaan?
Kuistin toisella puolella oli, niin ikään kiinni seinään levinnyt, vaaleanpunainen juhannusruusupensaikko. Sekin putsattiin niin, että jatkossa ruohonleikkurilla pääsee kiertämään takaa ja näin pitämään ruusut kurissa. Maalaustelineet mahtuvat nyt myös seinustalle, ilman putsausta se ei olisi ollut mahdollista.
Miltei grilliin kiinni oli levinnyt suuren suuri, monta metriä halkaisijaltaan oleva angervopensas. Se on todella kaunis kukkiessaan keväisin. Vuosi sitten leikkasimme kasvuston matalaksi, kun kuolleita oksia oli keskellä jo valtaisasti. Kaivuri hoiti siirtohomman hetkessä: Pihaantulotien varteen kaivettiin ojanne ja jättipensas siirrettiin pala palalta useita metrejä pitkäksi pensasaidaksi. Se suojaa kasvaessaan jatkossa muuten turhankin avointa pihapiiriä. Grilliinkin uskaltaa nyt panna tulen – keväisin isä hiillosti siinä aina lahnoja halsterissa – nyyh… (Tässä syksyllisessä kuvassa laho vaahtera on vielä paikoillaan, vain maantielle päin kaartuva suuri oksa oli poistettu.)
Angervot oli jo edellisenä keväänä leikattu aivan matalaksi, joten siirto helpottui ja kasvuun lähtökin onnistuu paremmin, kun juuristo on oikeassa suhteessa lehdistöön nähden. Nurmikkoa täytyy tietenkin paikkailla vähän sieltä ja täältä.
Teimme syksyllä vielä yhden suuren muutoksen pihassa, mutta siitä vasta ensi kerralla.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 