Viime viikko oli täynnä kaikenlaista puuhaa. Pikkupiiat olivat äidin kanssa meitä ilahduttamassa ja silloinhan tapahtuu – ja pitääkin tapahtua – yhtä ja toista.
Pikkuisin piika oli ehtinyt jo neljän kuukauden ikään ja sai meillä ensimmäisen kerran maistella porkkanaa. Alun ihmettelyn jälkeen kaikki sujui oikein hyvin ja banaanikin oli heti suurta herkkua.
Pikkupiika autteli mummia hiivaleivän kanssa.
Mmm… itse leivottua lämmintä leipää. Herkkua!
Pikkuisin piika oli innoissaan kilisevästä, kaatumattomasta nallesta
ja rapisevasta leipäpussista. Pienistä asioista suuret ilot!
Pikkupiika auttoi mummia myös taimien koulimisessa.
Nyt on tomaateilla kasvutilaa!
Yhtenä aamuna oli reippaasti pakkasta ja niin päätettiin tampata raanut lumihangella. Kummallakin työntekijällä oli tietenkin täsmälleen samanlaiset mutta eri kokoiset rottinkiset mattopiiskat. Oli kivaa, papallakin!
Kun oli päivällä ahkeroitu, iltapuolella sitten huilattiin. Rannan laavu oli hyvä retkipaikka.
Lauantaina olimme hirvikeitolla papan suvun vanhassa, ihanasti kunnostetussa talossa.
Pikkupiikakin kuvasi ahkerasti.
Viikonloppuna meitä oli koolla enemmän ja pikkupiika pääsi taas auttelemaan. Tässä valmistuu saunan jälkeen herkullisia sienileipiä, ensimmäinen pellillinen on jo uunissa. Sienimuhennokset tein suppilovahverosta ja vaaleasta orakkaasta. Molemmat tosi hyviä, mutta orakas taisi saada parhaat pisteet.
Kun työntelin pikkuisinta pitkin peltojen reunoja ja pihaa, tunsin ensimmäisen kerran auringon lämmittämän mullan tuoksun. Kevään tuoksun.
Joutsenten huuto kuului läheiseltä salmelta ja viherpeipot lauloivat täysin rinnoin. Voi onnea, tämän puutarhamummon onnea.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihania hetkiä pikkuisten kanssa ❤
Oli tosiaan ihana viikko!
On teilläkin ollut mukava päivä pienten kanssa.
Niin oli! Usein katselen teidänkin ihania päiviä pienten kanssa.
Sinulla on sitten jo kolme lastenlasta? Ihania hetkiä niiden kanssa!
Juu niin on. Vanhin eskarissa, keskimmäinen kaksi ja nuorin 4 kk.