Lapin lomalla mielessä pyöri kaiken aikaa kotipuolessa odottava vesivahinko: Lattiaa oli purettu ja se oli kuivumassa. Onneksi kuitenkin näyttäisi siltä, että pääsemme helpommalla kuin pelkäsimme. Lopputuloksen kannalta harmillisinta on se, että tietenkään ei enää ole saatavissa samanlaista parkettia, joten paikkaus on tehtävä jollakin vähän sinne päin olevalla päällysteellä.
Näin arki sitten koitti vauhdilla muutaman lomapäivän jälkeen. Kanalan salmonellanäytteestäkin oli vastaus tullut Lapin reissun aikana: Ei todettu.
Loppuviikolla lähdimme pikapikaa Tampereen keikalle, kun tyttären selkä petti ja siellä tarvittiin kiireellistä hoitoapua. Mutta meille vanhoille se oli vain mukavaa, sillä on aina laatuaikaa, kun saa olla pikkuväen kanssa. Suurimman hoidon tarpeessa oli tämä ihanainen pikku-pikkupiika, kun äiti ei pystynyt juurikaan liikkumaan.
Isäntä oli sunnuntain seuraamassa Lahden kisoja paikan päällä, minä leivoin kotona laskiaispullia ja kuuntelin samalla päivän dramaattisia hiihtotapahtumia radiosta. Joskus olemme tädin ja serkun kanssa nauraneet, että meillä taitaa olla sukuhaarassa joku geenivirhe, kun urheilun seuraaminen ei oikein kiinnosta. Mutta sainpa sitten tomaattien siemenetkin kylvettyä – hiihtoloma-aikaan se on perinteisesti meillä ajoittunutkin.
Järvien jäillä on sen verran lunta, että vielä on pystynyt hiihtelemään. Eilenkin oikien lentokeli! Ja kun on lunta, näkee, kuka tuolla pihalla on yön aikana hiippaillut.
Polkuja ristiin rastiin,
rinneangervot kevätleikattu ja lannoitettu…
mutta onneksi kaikki tärkeät puut on suojattu hyvin.
Ei olisi tästäkään omenapuusta paljoa jäljellä, ellei verkkoa olisi ympärillä!
