Epävarmuus tulevasta

Joskus tuntuu suorastaan pelottavalta avata netti tai katsoa TV- uutisia: Niin idässä kuin lännessäkin on valtikka johtajalla, jonka tulevia ratkaisuja ei voi kukaan ennakoida. Varmaa on vain se, että epävarmuus lisääntyy, kaikkialla. Mitäs me vanhat, mutta nuorten, ja varsinkin lasten, tulevasiuutta jokainen varmaan pohtii toivoen vain kaikkea hyvää heille elämäänsä.

Suomi täyttää sata vuotta. Se kaikki ei ole ollut rauhan aikaa, ei lainkaan. Mutta minun ikäpolveni on saanut elää itsenäisessä, hyvässä maassa, rauhallisten olojen vallitessa. Kaikki on ollut aikamoisen hyvin, jopa niin hyvin, että on varaa valitella aivan turhanpäiväisistä asioista. Niitä juttuja saisi lukea lehtien yleisöosastoista, jos vain viitsisi.

Tuli taas omakin lapsuus mieleen: Elämä maatalossa lehmien, hevosen, kanojen, lampaiden ja sikojen kanssa. Samassa talossa tai aivan naapurissa asuivat isovanhemmatkin, mikä ei lapsen mielestä ollut huono vaihtoehto. Miniälle silloin varmaan oli, mutta ei lapsenlapselle.

riitta-ja-iiris-kopio

Lemmikkimme Satu-hanhi, koulumatka traktorin takalavalla maitotonkien vieressä, tappikorin kantaminen heinäpellolla. Tai eväiden vienti isälle talviseen puunkaatometsään, reen jälkiä seuraten. Nyt kaikki rakkaita muistoja.

Miksi nämä asiat taas tulivat mieleeni? Siksi, että se aika oli jälkikäteen ajateltuna todella onnellista aikaa. Ja siihen muisteloon on taas syynä se, että löysin syksyllä lapsuuskotini vinttiä siivoitessani kaksi omaa essuani. Tämä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

on ylläni tässä kellarinsiivouskuvassa. Kankaassa on jäljellä tahroja, jotka eivät pesussa ole lähteneet. Muistoja lapsen työstä ja leikeistä. Oli aina tosi ihana päivä, kun nuo äidin siskot tulivat meitä auttamaan tai muuten vaan kyläilemään!

Ja sitten tämä kaunis pyhäessu, jossa ei ole edes hiirien  syömiä reikiä, kuten niin monessa muussa ullakolle pahvilaatikoihin pakatuissa vaatteissa oli. Tämä essu minulla on ylläni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tässä kuvassa, kuutisenkymmentä vuotta sitten.

vanhat-5-001

Vanhempani oikealla pikkusiskon kanssa, hyvät naapurit keskellä pienen poikansa ja tämän tädin kanssa. Tuo tuolikin taitaa olla vielä tallessa, ja sen päällinen. Kuvasta saan kiittää kaunista neitokaista takarivissä – ystävääni, joka edelleen asuu naapurissa.

naapurit Miltei haistan puuliedeltä tulevan kahvin tuoksun ja näen mielessäni äidin leipomukset. Lapsista oli hauskaa – kuitenkin harvinaista – että oli naapureita kyläilemässä.

Voi kunpa jatkossakin lapset ja heidän lapsensa saisivat varttua ja tehdä työtä tässä hyvässä, kauniissa maassa. Ilman epävarmuutta tulevasta.

Advertisements
Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s