Lunta on edelleen todella vähän, onneksi kuitenkin sen verran, että jäällä on voinut hiihdellä ja luistellakin. Keuruu on tunnettu kauniista järvistään, joten yritämme isännän kanssa talven aikana valloittaa suksilla ne kaikki. Tässä Kiviselän lenkki, noin kymmenen km
ja tässä Tarhia, noin 8 km. 
Kotilahdelle pääsee kahden saaren välistä vasemmalle, mutta edessä on sula salmi. Tässä kotilahden lenkki kotirannasta hiihdettynä, matkaa 2,6 km. Tarhialle johtava salmi näkyy hyvin kuvan keskivaiheilla.
Ladut ovat nyt jäiset, mutta toisaalta hiihtää voi missä vaan. Joku oli aurannut meidänkin iloksemme radan kotilahdelle, siinä pikkurenkikin luisteli äidin kanssa viikonloppuna.
Kumpi on nopeammin eväspaikalla, äiti vai pikkurenki? Vauhtia, pappa!
Pikkupiika luisteli jonkin aikaa papan auraamalla luistinradalla, mutta tällä kertaa hauskempaa oli kuitenkin eväiden popsiminen.
Peukaloinen pääsi luisteluretkelle mukaan ahkiossa ja nukkui sikeästi.
Pikkupiian ensimmäinen hiihtolenkki sujui ihmeen hienosti ja pikkurenki oli jo tosi mestari. Hän hiihti viikonloppuna yhteensä viisi kilometriä.
Tänään tiistaina paistoi aurinko kirkkaasti ja siksi otin päivän lenkin leppoisasti valokuvia napsien. Sportiassa alkoi ale ja innostuin hankkimaan sieltä voiteluvapaat suksetkin. Aika hienot!
Mutta ei se sitä tarkoita, että hylkäisin vanhat, ei tosiaankaan. Isännän voitelemat ovat tietenkin ne parhaat. Näitä vaan ei tarvitse voidella ja oletan, että suojasäällä ne toimivat paremmin kuin entiset.
Parhaat hiihtohanskat ovat nämä itse huovutetut lapaset! Tykkään, tykkään…TYKKÄÄN!
Koti jo näkyy, tuolla lumettomien peltojen takana.
Auringon valo voimaannuttaa ihmismielen.
Ihana, kevättä enteilevä päivä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 