Nyt kun vuosi on vaihtunut, on tämän puutarhamummon sukantekoaika alkamassa. Kun ei ole pihatöitä ja aikaa riittää, niin joka kevättalvi se innostus puskee päälle ja niin on sitten ennen toukokuuta seuraavan joulun sukat suurin piirtein kasassa. Monesti kaikenlaista muutakin, mutta ainakin sukkia. On niitä siksikin mukava olla varastossa, että voi joskus tuliaisiksi kyläreissulle sellaiset mukaan sujauttaa.
Mutta siitä aioin muistuttaa, että kun lasten jalat kasvavat vauhdilla, ei aina tarvitse kaikkea alusta alkaa. Vai vieläkö kukaan viitsii jatkaa vanhoja villasukkia? Äitini aikoinaan käytti uusiksi ainakin varren, neuloen vain uuden terän hajonneen kantapään vuoksi. Mutta pienien käyttäjien sukat eivät juurikaan rikki ehdi mennä, sen sijaan terän pituus jää lyhyeksi. Jouluaikaan pikkurengin mummolasukat näyttivät siltä, että jatkoa tarvittaisiin ja tässä ne nyt ovat työn alla:
Pese sukat, leikkaa ronskisti terästä kavennuspala pois. Sitten voikin purkaa jatkoa (langanpätkiä irrottaen) kunnes ollaan ”selvillä vesillä”. Silmukat takaisin puikoille ja uutta tulemaan! Tässä tapauksessa oli vielä samaa lankaa jäljellä, mutta toki jatkon voi tehdä ihan toisellakin värillä – sehän näyttää vain hauskalta.
Nyt on mummolassa jälleen sopivat villasukat renkipoikaa odottamassa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 