Selasin risaista, vanhaa ”kiiltokuvakirjaani”, jonne olin kirjoitellut ystäviltä saatuja reseptejä. Yks kaks eteen avautui sivu, jossa luki ” Järvenpään pikku-pizzat”. Ehkä vuodelta 1986, heidän ylioppilasjuhlistaan Kangasalan ajoilta, oli tuo kirjoittamani ohje.
Meillä näitä tehtiin pari sataa kappaletta kummankin lapsen ylioppilasjuhliin yli kymmenen vuotta myöhemmin ja sen jälkeen resepti on jäänyt unholaan. Nyt pakasteessa odottelee jälleen pientä suolaista – myös gluteenittomana – jouluajan vieraille:
Pikku-pizzat
- 1½ dl maitoa
- ½ dl öljyä
- 1 tl leivinjauhetta
- ripaus suolaa
- 4 dl vehnäjauhoja tai gluteenittomia jauhoja
Sekoita kaikki aineet keskenään, pyöritä pötköksi ja leikkaa pieniin osiin. Taputtele ja venyttele (tai kauli) palat pyöreiksi, 6-8 senttiä halkaisijaltaan oleviksi letuiksi, laita leivinpaperin päälle pellille ja täytä saman tien. Meillä levitin pohjalle (reunoja myöten) paholaisen hilloa ja sen päälle kinkkurouhetta, pizzamaustetta ja juustoraastetta.
Paistetaan 220 asteessa noin 10 minuuttia.
Ja sitten se herkkujen herkku, paholaisen hillo. Alun perin löysin tämän sivun, mutta matkan varrella oma tapani on muuttunut makutottumusten myötä tällaiseksi:
Paholaisen hillo
- 2 tölkkiä Mutti-tomaattimurskaa
- 5 valkosipulin kynttä pikku-pikkupaloina
- 1 tl jauhettua mustapippuria
- 1 tl suolaa
- oreganoa
- ½ dl etikkaa
Keitä seosta 20-30 minuuttia ja lisää sitten paketti hillo-marmeladisokeria. Keittele vielä jonkin aikaa.
Tämä on NIIN hyvää! Pitää maistella kattilassa jäähtyvää hilloa vähän väliä, siihen kun jää aivan koukkuun. Nyt on taas vuodenvaihteen pizzoihinkin tomaattisoosit valmiina, ellei sitten tule popsittua muun ruuan kanssa jo aiemmin…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 