Juupajoella, lähellä Orivettä, toimii UPM:n Korkeakosken saha, jonne järjestettyyn tehdasvierailuun mekin isännän kanssa pääsimme mukaan. Oli mielenkiintoista! Tukkirekat ajoivat pihaan, etukuormaajien suuret leuat…
…nostelivat muutamassa minuutissa koko kuorman kuljettimille.
Siitä matka jatkui kuorimisen jälkeen eteen päin,
melun ja kolinan säestyksellä. Tässä varastohyllyjä.
Suurella sahalla koko prosessia oli valvomassa vain kolme henkilöä.
Siis kolme! Ja toiset kolme toisessa vuorossa. Toki kuivaamossa ja autoilla sekä kuormaajilla työskenteli väkeä, mutta varsinaisella sahalla kerrallaan vain kolme. Kaikki tapahtui automaattisesti ja ellei tullut mitään ongelmia, tukin matka laudoiksi oli hetkessä ohi.
Sahan yhteydessä oli rakennus, jossa laudat kuivattiin saman tien.
Tehokasta, toimivaa.
Kaikki jäte kuorista laudanpalasiin käytettiin lämmitykseen. Vierailla oli huomioliivit
ja kypärät. Minulla tällainen päähine ensimmäisen kerran päässä!
Sitten se hauskin juttu. Pihalla oli tukki,
jonka tilavuutta me saimme arvata. Kilpailumielessä. No, isäntä alkoi miettiä lieriön tilavuutta – sädettä ja piitä ja sen semmoista – ja laski ahkerasti ystävänsä kanssa. Minä puolestani ajattelin kasvihuoneen vesitynnyriä: Tuolle matkalle mahtuisi ehkä kymmenen saavia peräkkäin, se tekee 500 litraa. No, ei se kuitenkaan tasan ole, joten merkitsin korttiini numerot 498. Kun tulos julkistettiin, tämä puutarhamummo voitti! Tilavuus oli nimittäin 499 litraa, haa! Kolmesta mahdollisuudesta valitsin kiitollisena palkinnoksi tämän Pentikin pyyhesetin – onnittelujen ja taputusten kera.
Ja kuka tulikaan kolmanneksi? Rakas isäntä, arviollaan 487. Siinä vaiheessa jäljellä oli seinäkello.
Meillä oli aikamoisen hyvä tuuri, totta tosiaan. Oli kiva päivä! Mutta eniten hihityttää se, että voittaja oli henkilö, joka ei todellakaan ole nero näissä asioissa. Mikä se piin arvo nyt olikaan… kolme pilkku jotain… hmmm… neljätoista? Mutta eihän sitä edes tarvittu. Riitti, kun tiesi, että kasvihuoneen nurkalla on alkukeväästä 50 litran vesisaavi.
Multasormisen puutarhamummon naislogiikka tuotti jälleen tulosta. Hih…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 