Eteläisessä Suomessa on lunta enemmän kuin tarpeeksi, meille on riittänyt vain lumipilvien rippeitä. Pakkasia sen sijaan on ollut, jopa niin, että kun ei oikein vielä oltu asennoiduttu tähän kylmyyteen, vesiputkikin jo nappasi jäähän. No, siitä selvittiin parissa minuutissa ja jatkossa muistetaan pitää sen varaston ovi kiinni.
Kanalaan piti viedä jo lämmitin, ajastimen takana sekin. Mutta heti, kun sää hieman lauhtuu, sen voi sammuttaa kokonaan, sillä turha munille on lisähintaa sähkölaskun muodossa laittaa.
Kanatuiset ovat munineet oikein kiitettävästi, jopa kuutta munaa päivässä eli ihan sataprosenttisesti. Pian varmaankin alkaa sulkasato vanhemmilla rouvilla ja se luonnollisesti tekee sitten pitkän paussin itse kullekin kanalle. Uudet rouvat sen sijaan jatkavat nuorina munintaa läpi talven, saadaan siis ainakin kolme munaa päivässä.
Talven varalle olemme kuivattaneet metsän reunasta vadelmien oksia
ja muutama kauralyhde on odottamassa jouluaikaa. Pihan linnuille myös, tietenkin.
Tyrnien lehdetkin kuivatettiin, jospa niiden nokkiminen toisi hiukan iloa ankeaan sisäaikaan. Surullisena Lahja palasi jääkukkien peittämän ikkunan luota: Ei siitä ole kauaakaan, kun toisella puolen vielä tepasteltiin. Vuosi sitten ulkokausi jatkui muistaakseni joulukuulle, että näin ne säät heittelevät.
Pimeän ajan valoja on vähän kaikkialla, ne jos mitkä lämmittävät mieltä tähän aikaan.
Lumi on kuitenkin se paras valkeus, saapa nähdä sulaako se kokonaan pois jossain vaiheessa ennen oikeaa talvea.
Mutta nyt on puutarhamummon aika tehdä vihdoin sisähommia. Yhden pakastimenkin jo ehdin inventoida ja järjestää, oli tuosta pakkassäästä sentään se hyöty. Totesin, että leipää ei tarvitse tehdä eikä ostaa lähiaikoina… Noh, syy on kyllä se, että Oriveden leipomon ohut ruisvarras on NIIN hyvää, että sitä on pitänyt poiketa ostamassa jokaisella Tampereen reissulla.
Nyt odotan ilolla viikonloppua, sillä saamme kyläilemään myös esikoisen Murusen, jonka tapaamisesta on vierähtänyt jo muutama aika. Tuntuu ihan pikkujoululta – taidetaankin yhdessä tehdä ensimmäiset tortut! Niin, glögiä myös… ja tämä perinteinen piparikuusi, valmiista takinasta, sekin olisi kiva…
Taitaa mummulla joulumieli pukata päälle, joulukalenterikin jo odottaa jääkaapin ovessa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kanat on sulkasatonsa pitäneet täälläkin ja munaa tulee mukavasti päivittäin. Hyvin riittää omaksi tarpeiksi ja vähän kavereille kans. Osa vanhoista Hy-Lineistä on harventanut tahtia eli ovat eläköitymässä. Meillä saa olla munaamattomanakin, ei kenenkään päätä panna pölkylle tuotannon vähyyden takia. Enempi ovat lemmikeitä.
Iloa jouluvalmisteluihin!
No sinähän sitten tiedätkin, että kauanko tuo Hy-Line -rotu munii? Ne ovat uusia meillä, entiset ovat maatiaisia. Meille mahtuu vain korkeintaan kuusi kanaa, joten jos monelta alkaa muninta vanhuuttaan loppua, niin kyllä täytyy panna päitä pölkylle!