…ja isäntä lähti kiireen vilkkaa pesemään kasvihuonetta. On sitten mukava odottaa kevättä, tämäkin työ on valmiiksi tehty!
Kasvimaa on käännetty. Yhtenä päivänä hipsutteli ensimmäisiä lumihiutaleitakin.
Nyt on aikaa keskittyä sisätöihin, jotka kesän jäljiltä kieltämättä ovat aika rempallaan. Yhden päivän korjasin rikkinäisiä vaatteita: Uusia kuminauhoja lasten ulkovaatteiden lahkeisiin, polvipaikkoja ja ratkenneita saumoja. Tämän upean takin ostin kirppikseltä pikkurengille, maksoi euron kun toisessa hihassa oli kaksi siistiä repeämää.
Miten sattuikin olemaan noin sopiva kuviointi! Tummansinisiä tarrapaikkoja ei juurikaan erota muiden neliöiden joukossa.
Kirppareita on muutenkin kierretty, lasten suksien lisäksi löytyivät nämä pikkupiian tuliaiset:
Ja tämä nostalginen pata, joka minulta kauan sitten meni rikki. Nyt siinä on muhimassa lihapata sunnuntairuuaksi.
Tästä myyjäisistä ostamastani ja sinä aamuna kangaspuista otetusta matosta olen tosi iloinen! Ruskan värit sopivat vanhan kaapin kaveriksi.
Vanhoja tavaroita nämäkin: Omat nuoruusvuosien paistinpannut. Löysin ne ruosteisina ja hylättyinä varastosta ja nyt induktio-aikaan päätin kokeilla, josko niitä voisi vielä saada toimimaan. Hioin ruosteet pois teräsharjalla, rasvasin Muurikka-silavalla ja pistin leivinuuniin hiilloksen päälle joksikin aikaa. Ei olisi uskonut, miten upeiksi ne tulivat!
Munakaskin kääntyi kuin rasvattu ja sitähän se pannu tietenkin olikin. Siis käyttöön!
Lopuksi kuva muistokimpusta, jonka tuunasin omilla syysastereilla ruokakaupan irtokukista. Siinä sitoessani muistelin lämmöllä ihmistä, joka oli aina ystävällinen, iloinen ja kiitollinen. Vaikeuksista ja sairauksista huolimatta.
Hyvää taivasmatkaa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 