Ulkona kauniissa syyssäässä

Syksyinen sää on näyttänyt meille parhaat puolensa. Hallaöitä ei juurikaan ole ollut ja saimme nauttia kukkaloistosta myöhempään kuin aikaisempina vuosina.

Nyt nuo ihanat, isot syyshortensiat

kuitenkin jo paleltuivat ja kaunis, keltainen kuunliljarivistö muuttui lötköiksi, pitkin maata makaaviksi kasvustoiksi.

Mutta hanhikit, ne vain jaksavat! Meillä sattuu olemaan niitä kahta lajia, joista toiset ovat jo kukintansa lopettaneet mutta toiset loistavat kuin valot pimenevässä illassa. Ja syysasterien kauneus vain jatkuu ja jatkuu.

 

Pihalla on aloiteltu talvivalmistelut. Kasvimaalla talvivalkosipulit on jo piilotettu multaan, tuonne takimmaiseen laatikkoon ja kun isäntä ehtii kääntää maan, saan maa-artisokatkin uuteen kasvupaikkaansa.

Lehtikaalia on kuivattu varastoon

 

mutta on sitä kasvimaalla vielä odottamassakin. Suunnitelmissa ensi viikolla valkosipuli-lehtikaalipastaa!

Tässä pohjattomassa muovirasiassa on mullan alla omenan siemeniä. Toivon pystyväni varttamaan vielä pari omenapuuta, toisen takaisin sille henkilölle, jolta alun perin sen parhaimman omppopuun oksan meille sain. Muuton myötä hänellä ei puuta enää ole, mutta kun sillä on hänellekin todella suuri muistoarvo, yritän auttaa. Toivottavasti onnistuisin tälläkin kertaa. Aikaa kuluu kuitenkin vielä ainakin kaksi vuotta, sillä jos siemenet itävät, ne saavat kasvaa piiskoiksi ensi kesänä ja sitten seuraavana vasta ymppään niihin oksat isosta puusta.

Vadelmarivistöt on solmittu nipuiksi

ja pensasmustikat suojattu jäniksiltä.

Kaikenlaisia pihakalusteita ja ruukkuja on viety talvisäilöön ja omenia kuivaillaan vieläkin.

Karpalosuon anti odottaa jouluaaton kiisseliä kermavaahtoineen.

Suppilovahveroita oli vaikeampaa löytää kuin aiemmin, kuivuus varmaan on verottanut niidenkin kasvua. Mutta vielähän tässä on lumen tuloon aikaa, toivottavasti satoa saadaan lisää. Toista ämpärillistä on kuitenkin jo monien metsälenkkien ja kilometrien aikana saatu haalittua.

Isännän sienipolulle tupsahti vielä lampaankääpiäkin, joista pihvien lisäksi tein eilen ihanaa lisäkettä sipulin ja juustoraasteen kera. Onneksi saimme niitäkin kuivatetuiksi jo aiemmin.

Kiitos runsaasta syksyn sadosta, jota on riittänyt metsissä  kaikille kerääjille. Niin omille kuin kauempaa tulleillekin. Kiitos syksyn väriloistosta,

kiitos pienistä, iloa tuottavista  ystävistämme ikkunan takana.

Puutarhurin on aika rauhoittaa piha ja oma mieli talvea odottamaan.