Mietteitä

Eilisellä kauppareissulla huomasimme kaukaa iäkkään tutun, joka harhaili vähän ymmällään olevan näköisenä ruokaosaston leikkele- ja leipähyllyjen välissä. Ajattelimme ensin, että hän ehkä yksinäisenä ihmisenä kuluttaa siellä aikaansa ja tutustuu uusiin tuotteisiin. Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt menevän ohi, joten käännyimme kassajonosta takaisin häntä tervehtimään, jos kuitenkin olisikin apu tarpeen. Ja olihan se. Heti tämä ihminen otti laukustaan tyhjän tuotepaketin ja sanoi, että ei millään löydä uutta vastaavaa eikä edes tiedä, onko se entinen ostettu siitä kaupasta.  Vilkaisin Pirkka-merkkiä ja sanoin, että eiköhän se löydy, talouspaperiosaston läheltä. Niin sitten kävelimme kaupan läpi ihan toiseen suuntaan ja sieltä se etsitty tuote huomattiinkin. Tuttavamme oli todella iloinen, että oli tavannut meidät ja että osasimme etsiä oikeasta paikasta. Totesin siihen vain, että ei se niin helppoa olekaan, kun ”aina toisinaan tavaroiden paikkoja kuitenkin vaihdellaankin”. Moneen kertaan hän kiitteli ja lähti sitten helpottuneena kohti yksinäistä kotiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllä tuo tapahtuma sai taas mietteliääksi. Aika, jolloin muisti alkaa pettää tai peräti kadota – kuka tietää kuinka lähellä se minullakin jo on. Kuinka kamalalta tuntuisi mennä tuttuun kauppaan, etsiä ja etsiä, eikä kehtaisi eksyksissään edes kysyä apua. Voin vaan kuvitella, miten huvittuneelta joku ventovieras nuorempi neuvoja näyttäisi tajutessaan, että kylmäkaapista maksalaatikoiden seasta  yrittäisin löytää intiimituotteita.  Ja miten noloksi tuntisin itseni sen huvittuneen katseen huomatessani.

Te nuoret lukijani, toivottavasti teillä on voimia ja halua auttaa ja tukea omaisianne ja jopa ihan vieraita avun tarvitsijoita. Alle nelikymppisenä minäkin tunsin, että maailma on nuorten, meissä on voima, me kyllä pärjäämme ja jaksamme, maailman ääriin saakka. Ja miten nopeasti ne vuodet sitten kuluivatkaan. Nyt pelottaa kaikki se, mitä vanhuus voi tuoda tullessaan ja usein muistan äidin sanat: ”Vanheneminen ei ole kivaa!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta: ”Älä murehdi huomispäivän murheita, älä sure sitä, minkä taaksesi olet jo jättänyt. Elä ystäväni, elä nyt!”

20150912_134241

Kesän viimeisiä muuttolintuja sirkuttelee vielä pihapiirissä, päivittäin yksinäinen tiltaltti laulaa omenapuun kellastuneiden lehtien piilossa ja västäräkki hyppelee kuistin kaiteella. Tämä laulu, se on aina ajankohtainen. Oi katsopa lintua oksalla puun…

Kategoria(t): Surusydämellä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s