On ollut todella mielenkiintoista nähdä, millaisia kukkia myöhään keväällä saaduista juurakoista on kasvanut. Kaikkien taustoja en tiedä ja ikäkin on epäselvä, vanhoja pitäisi kuitenkin kaikkien olla. Tässä ne nyt astelevat sinunkin eteesi yksitellen, daalioiden kauneuskilpailussa:
Aluksi se ihan ensimmäinen, Toivakasta saatu yksinkertainen, josta koko harrastus sitten sai alkunsa. Tästä tein viisi vuotta sitten blogijutun (klik) ja mainitsin sattumalta Tuuma-lehden kirjoituksen. Myöhemmin sitten tutustuin ilokseni artikkelin Pasiin sekä toiseen daaliaharrastajaan, Sinikkaan, kummatkin Paraislita. Minulla oli hyvä tuuri!
Tämän sain Kolhosta vuosi sitten. Hiukan kerrotumpi kuin edellinen, terälehtien reunat kääntyvät kivasti suipoiksi.
näitä minulla onkin paljon, koko kasvimaan ja kuunliljojen väli samaa punaista. (Vasemmalla zinniaa ja piiankieltä)
Tämä on Lahden läheltä, Pennalasta. Tarjalle kiitos! Lajiketta kutsutaan meillä nimellä Tuupovaara. Kivan matala, tykkään kovasti!
Näistä kahdesta kiitän Pasia Paraisilta. Korkea Korppoon daalia
ja Turun tori. Jälkimmäistä myytiin Turun torilla 50-60-luvulla leikkokukiksi.
Kiitän Sinikkaa Paraisilta näistä, ihania! Valkoinen on tämän kesän tuttavuus.
Anneli, kiitos tästä jättiläisestä!
Tämän vanhan lajikkeen sain viime syksynä ihan tuosta parin kilometrin päästä Isoaholta. Upea!
Ja nämä ovat Kolhon tuliaisa tältä keväältä. Eivät ole ihan samaa väriä, kuten yhteiskuvasta näkee.
Näistä kirjavista myös kiitos Kolhoon!
Vihonviimeisenä alkoivat kukkia nämä Pasilta saadut ihanuudet. Niitäkään ei oltu esikasvatettu, mutta onneksi edes muutama kukka ehti avautua. Keltainen on iso ja mahtava! Ihan paras. Mielestäni tämän kesän ”kilpailun” voittaja! Kiitos!
Siinä ne kaikki nyt ovat, itsellenikin muistissa. Isännälle on vielä tänä syksynä edessä kaivaustöitä, sillä uutta tilaa olisi saatava ensi vuotta varten. Kesällä totesin harmistuneena, että liian tiukkaan oli juurakot istutettu, kun yritin ahtaa niitä parhaalle paikalle nähtäviksi. Mutta uusi paikka on jo kuitenkin mietitty, joten onhan se sitten jo puoliksi tehtykin, ainakin sananlaskun mukaan!
Onpa sulla monenlaisia kauniita daalioita!
Kiitos, niin on! Ja mikä parasta, vanhoja lajeja!