Täysikuun aikaan

Lauantaina oli täysikuu ja kun pilviäkään ei juuri ollut, päätimme odotella oikein urakalla tuota kaunista näkyä. Kahdeksan jälkeen se sitten alkoi kurkistella järven toisella puolen, metsän korkeimpien puiden takana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuun nouseminen on aina yhtä upeaa katseltavaa ja varsinkin, kun on kyse täysikuusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyskuinen täysikuu tekee oman sydämeni kuitenkin aina yhtä ahdistuneeksi. Se tulvahtaa silloin, joka vuosi, liian  täyteen muistoja, kaipausta, surua. En saa mielestäni pois sitä näkyä, kun seitsemän vuotta sitten, juuri tähän aikaan,  työnsimme isää pyörätuolissa naapuritalosta meille saattohoitoon. Tuo sama kuu loisti järven takana valaisten hämäriä pihapolkuja. Rakas, surullinen isä, hentona ja hauraana, surullisia me kaikki. Isä oli juuri soittanut minulle ja pyytänyt tulemaan heti apuun. Ruoka ei maistunut, mieli oli paha haavoittavista sanoista ja äiti oli pakottanut kuitenkin syömään raskasta lihakeittoa. Äidin lähtösanat kaikuivat  matkalla korvissani: ”Vai oikein aiot mannapuuroa sille vielä keittää!” Silloin emme lainkaan tienneet, että Alzheimerin tauti oli muuttamassa äidin persoonallisuutta: Ystävällisestä ihmisestä tuli epäilevä ja ilkeä meitä läheisimpiä kohtaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isän elämä jatkui silloin vielä muutaman viikon, äidin kolme vuotta. Nyt molemmat lepäävät rauhassa nurmen alla. Syyskuun täysikuu loi katseensa sinnekin, pihakuusista leikattujen oksien, kanervien ja kynttilänliekin ylle.

20151030_092728Toivottavasti aika joskus kultaa tämänkin surullisen muiston.

Mainokset
Kategoria(t): Surusydämellä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Täysikuun aikaan

  1. Sylvi Pehkonen sanoo:

    On se läheisille raskasta jos varsinkaan ei tiedä siitä sairaudesta.
    Taivaassa kuitenkin muutumme kaikki terveeksi. siellä odottavat meitä,

    Siellä on minunkin äiti ja isä ja kaksi veljeä sekä nyt syksyllä muutti sinne siskoni, viikon sairauden jälkeen.. ( huokaus.)

    Hyvää syksyä sinulle ja ihanalle perheellesi..

  2. Tita sanoo:

    Muistot ovat joskus tuskallisia. Onneksi ne haalistuvat ajan saatossa ja hyvät asiat jäävät. Voimia kuutamoihin ja muistoihin!

  3. Maire sanoo:

    Ajan kuluessa ahdistus häviää, vain haikeus jää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s