Keskiviikko oli mahtavan upea ja lämmin syyspäivä. Yöllä oli pientä hallaa, auton lasitkin jäässä. Mutta kun sumu haihtui,
aurinko alkoi lämmittää.
1959-vuoden Porche-vanhusta oli yritetty edellisenä päivänä ladata ja käynnistää, mutta eihän se onnistunut ennen kuin oli hommattu uusi akku. Käytetty tietenkin, sekin. Niin se hörähti vihdoin käyntiin ja pääsimme suunnitellusti perunoiden nostoon.
Tänä vuonna lajikkeina ovat olleet varhaisperunat ”Tammiston aikainen” ja ”Siikli”, talviperunat ”Opera”, ”Mozart”, ”Velox” ja päälaji ”Nicola”. Lisäksi on hiukan vanhaa lajiketta, ”Mantelia”. Kasvatusrivit oli merkitty tarkasti muistiin ja kellariin vietävissä laatikoissa on tietenkin nimilaput.
Saamme olla kiitollisia tämän vuoden melko runsaasta sadosta. Koska maata oli parannettu hiekalla, laatukin oli moitteetonta. Nyt riittää perunoita itselle sekä lasten perheille ja vanhassa kellarissa ne säilyvät ensi kesään saakka.
Illalla meille tuli vielä yksi ryhmä puutarhavieraita, tällä kertaa paikallinen reipas Martta-joukko. Kesäisessä säässä kahvikin nautittiin ulkona ja kesäiseltähän nuo kukkamaatkin vielä näyttivät.
Olikohan tuo päivä kuitenkin se viimeinen kesäinen päivä tänä vuonna?
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hei Riitta,
Taalla ei viela hallaoita ole ollut, vaikka tana yona saattaa lampotila laskea -5een. Viime viikolla oli viela paivalampotila +26. Luulen kuitenkin etta kesa on nyt ohi, aamusumut ovat alkaneet.
Syysterveisin Aila
Kiitos Aila kommentista! Eipä nähty tänä kesänä vai olitteko lainkaan Suomessa?
Minulla oli tana kesana iso puutarhaprojekti tehtavana. Sen takia emme olleet Suomessa Tassa iassa ei jaksa tehda niin paljon aina kerrallaan mutta pala palalta se on tullut tehtya -melkein! Nyt olen lahdossa Etela-Afrikkaan viikon paasta kahden viikon lomalle yhden yswtavattareni kanssa. Piddetaan yhteytta!
Hyvaa alkusyksya!
Hyvää matkaa sinulle! Toivottavasti tavataan ensi kesänä!