Tyrnipäivä

Olemme keräilleet pikkuhiljaa tyrnejä, mutta hidastahan se on. Pitkään onkin mielessä pyörinyt ajatus tyrnipuristimesta ja kun marjoja tänä vuonna oli ylen määrin, päätin vihdoin tilata tällaisen – kalliista hinnasta huolimatta. Jospa se olisi likimain ikuinen, jälkipolvienkin käyttöön sopiva. Tuo, että se loppuvaiheessa lukkiutuu, on kyllä tosi hyvä. Puristusvoimaa tarvitaan muutenkin ja varsinkin lopussa, mutta nythän puristin hoitaa sen itsekseen.

Painoa on yli kaksi kiloa, joten aika raskas se on käyttää. Selvästikin isännän hommia. Laitoimme kuormaliinasta ”valjaat” tueksi ja se kuulemma auttoi mukavasti.

Kääntelin marjaisia oksia sopivasti työn helpottamiseksi eikä aikaakaan, kun letkun päässä oleva pullo alkoi täyttyä lupaavasti. Tyhjensimme sen toiseen astiaan ja kun kaikki viisi pensasta oli litistelty, meillä oli yli neljä litraa ihanaa tyrnimehua, vain loppusiilaaminen puuttui. Ja nyt ne on jo pussitettu pakasteeseen, kerta-annoksiin.

Yksi pensaistamme on matala, tiivis ja erityisen piikkinen. Myös erityisen marjainen, mutta marjat ovat tiukasti lähellä runkoa. Sen kerääminen oli aiemmin yhtä tuskaa, eräänä vuonna kädet suorastaan tulehtuivat haavoista. Siksi olemmekin jättäneet sen viime vuosina suosiolla linnuille. Nyt se puristettiin ja tuosta yhdestä pensaasta tuli reilusti yli litra mehua!

Joku on sitä mieltä, että marjapensaat kärsivät puristelusta. Oman kokemukseni mukaan se ei lainkaan pidä paikkaansa, ei todellakaan.  Yhtään oksaa ei katkennut. Painuvathan ne lehdet teitenkin puristettaessa mutta oikenivat jo seuraavana päivänä entiseen malliin. Vain ruttuiset marjat ovat muistona mehustamisesta, kuten kuvasta näkyy.

Jaoimme siis tyrnisadon lintujen kanssa: Osa marjoista meille marjoina, osa mehuna ja osa litistyneinä vitamiinipommeina linnuille. Siinä  työn edetessä katkaisimme korkeiksi venähtäneitä pensaita matalammiksi, marjoja ei pysty hyödyntämään kahden – kolmen metrin korkeudelta! Ja sitten se uusi kokeilu: Leikatut versot marjoineen pusseissa pakkaseen:

Koviksi jäätyneitä oksia paukuteltiin pussissa työpöytään ja elleivät marjat vielä siinä vaiheessa irronneet, ne oli helppo rapsauttaa sormin irti.

Sitten marjasiivilään

ja hetken päästä pyöreät, täydelliset, lutistumattomat tyrnimarjat ovat valmiita pussitettaviksi!

Eivät ehdi sulaa, kun tekee pienen määrän kerrallan. Tästä kikasta on tänä syksynä ollut monessa paikassa juttua ja todellakin, se on hurjan kätevä tapa. Nuo lehdet voisi varmaan hyötykäyttää muutenkin, mutta meillä ne kuivattiin kanalan väen joulunaposteltaviksi. Toivottavasti maistuu niillekin!