Kun talo 25 vuotta sitten rakennettiin, tien puolelle suojaksi istutettiin syreeniaita. Kaivinkone sen teki, sillä naapurissa, lapsuuskotini pihalla, oli ja on syreenejä vaikka millä mitalla. Vuosien kuluessa aidanne on kasvanut korkeutta ja leveyttä ja vaikka olemme vähitellen sitä uusineetkin, nyt näytti siltä, että suurempi remontti olisi aiheellinen.
Vanhalle syreeniaidalle ei suositella alasleikkausta, vaikka sellaistakin on näkynyt. Lapsuuskodin pihalla yksi alue kerran leikattiin niin, ja kyllä se takaisin kasvoi, mutta läpitunkemattomaksi, ohuiden versojen viidakoksi. Kanojen lempipusikoksi…
Nyt kaikki sammaloituneet, vanhat ja korkeat yksilöt katkaistiin muitta mutkitta aivan lyhyeksi. Samalla huomasimme, että aidanteen keskelle oli valon puutteeseen jo kuollutkin joitakin kasvustoja, joten oli tosiaan aiheellista uurastaa.
Monen tunnin jälkeen
pihalta lähti kaksi suurta traktorikuormallista syreenejä
ja aita näytti tältä:
Leikkimökin takana on jo sen verran harvaa, että aurinko lämmittää länsiseinääkin.
Suuri urakka on tehty. Enkä vielä edes ajattele sitä jatkourakkaa, mikä odottaa lapsuuskodin pihapiirissä, Huh.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 