Hyvästi, mansikkamaa!

Nyt minulle riittää mansikanviljely! Mistä kummasta se johtuu, että meillä ei kaksi edellistä mansikkamaata onnistunut lainkaan? Maa on liian savista, juu juu, mutta nyt tähän viimeiseen oli lisätty hiekkaakin. Parina vuonna saimme jotain satoa, sitten mansikkapunkki valtasi koko kasvuston. Lumeton talvi viimeisteli tuhon ja kypsytti meikämummon. Tästä lähtien pakastettavat mansikat ostetaan ja meillä kasvatetaan vain ihan pienimuotoisesti muutamaa kymmentä tainta. Näin on.

Koska taimet kuolivat, aukkoihin levisi tietenkin rikkaruohoja. Ei edes rönsyjä jaksaneet nämä kolmevuotiaat enää kasvattaa. Koko kesän ne olivat oman onnensa nojassa, mutta viime viikolla päätimme isännän kanssa lähteä poistamaan mansikkakankaan. Sehän olisi helppoa, kun niitä rönsyjäkään ei ollut. No oliko? Ei todellakaan. Ulkoreunat olivat niin tiukasti mullassa ja heinäjuurakoissa, että meidän voimillamme ne eivät irronneet. Halusin kuitenkin säästää edes osan kalliista mansikkakankaasta vaikka jonnekin katteeksi, niinpä leikkasin keskustan pois. Sen jälkeen kangas olikin helppo poistaa.

Mutta ne reunat, niiden kanssa isäntä teki töitä hartiavoimin. Olisi melkein tarvittu traktoria tai hevosta tuohon kiskomiseen, mutta lähtivät ne lopulta kuitenkin.

Miten ihmeessä muut poistavat vanhan mansikkakankaan? Onneksi: Meillä tätä ei tarvitse enää tehdä, sillä ei ikinä jne. Piste.