Sunnuntaiaamuna suuntasimme auton kohti Iittiä. Tiedossa oli mukava tapaaminen Raijan ja Martin kanssa – ystävät kaukaa nuoruudesta. Oli meillä mielessä muukin hieno juttu, nimittäin lähdimme nauttimaan joukolla Kustaan sota -kansanoopperasta Anjalan kartanon jokinäyttämölle, suurin piirtein aidoille tapahtumapaikoille.
Ooperakuorossa oli laulamassa myös Raija sekä hänen kaksi suloista tyttärentytärtään. Voi että nautimme isännän kanssa! Laulut olivat kauniita, mieleenjääviä, koskettavia. Ja koko esitys mukaansa tempaava. Valitettavasti se taisi olla ihan viimeinen lajissaan. Tällä FB-sivulla voit nähdä lisää kuvia, joista yhden kopioin tähän teidän ihasteltavaksenne. Edellisenä kesänä kuvattu traileri löytyy täältä, klik. Tälle kaudelle näyttämöä oli uusittu ja laulu kaikui aivan toisella tavalla kuin trailerissa, paljon upeammin. Aivan lopussa, kohdassa 6.10, esittettävä laulu ”Kuin joen virta”, on todella kaunis. Harmi kun sitä ei vielä ole kokonaisuudessaan You Tubessa ja tässäkin vain ensimmäinen säkeistö.
Seuraavana aamuna jatkoimme kohti Kouvolaa, iskemään sitä toista kärpästä. Suuntasimme Puurin kanalaan.
Olen aiemminkin kertonut, kuinka kyllästynyt olen maatiaisten jatkuvaan hautomiseen, nyt sekin asia saataisiin kuntoon. Pahvilaatikossa lähti Keuruuta kohti kolme Hy-Line Brownia, jotka eivät hautomista harrasta. Toivottavasti!
Kun nappasimme vielä paluumatkalla Lahdesta Imatran taidenäyttelyssä tyttäreltä taiteilija-ystävälleen säilytykseen jääneet näyttelytaulut, oli kolmaskin kärpänen isketty samalla reissulla. Kiitos Annukka!
Kotona jännitimme entisten ja uusien kanojen tapaamista, mutta aivan turhaan. Tuleehan sitä nahistelua, kun selvitetään nokkimisjärjestystä, mutta vähällä päästiin ainakin tällä kertaa. Kalle seikkaili välimaastossa tuomarina ja äkillinen sadekuuro viilensi tunteita.
Hieno kesämatka, kiitos teille kaikille, jotka olitte siihen osallisina!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 