Pirja-omena alkoi jo mennä ylikypsäksi ja Huvituskin pudotella satoaan maahan, joten oli aika tilata käynti tuoremehuasemalle. Keräsimme tietenkin myös talvilajikkeita ja yleensäkin suuren osan kaikista omenista tähän mehustuskeikkaan, sillä paras mehu tulee, kun yhdistää makeat ja happamat omenat. Maku tekeytyy talven mittaan, kun talvilajikkeet kuitenkin kypsyvät vielä mehussakin. Koska Jämsän mehuasema jouduttiin lopettamaan, lähdimme Ruovedelle. Hienosti hoitui homma sielläkin, kiitos ystävällisille omistajille! Puhtaat omenat, liotetut ja puhtaat pullot sekä korkit jätettiin heidän huomaansa ja me isännän kanssa lähdimme tutustumaan paikkakuntaan tarkemmin.
Laivaranta oli ilmeisesti aika uusi. Kaunis ja viihtyisä ravintoa, jossa mekin ruokailimme. Yllättävästi lounastajia oli jokaisessa pöydässä, osa jopa ulkotiloissa. Suosittu paikka!
Pari kirpputoriakin bongattiin, aina jotain tarttuu mukaan pikkuväelle.
Kun mehut olivat reilun parin tunnin kuluttua pulloissa, lähdimme paluumatkalle, joka sopivasti kulki Himmaanmäen näköalatornin ohi.
Kiipesimme katselemaan maisemia, yläilmoihin.
Aivan lähellä näköalapaikkaa sijaitsee Vaissin kaalikääryletehdas ja sen tehtaanmyymälä. Mukaan lähti tasarahalla iso laatikko kääryleitä ja pari pientä kaalilaatikkoa.
Mukava päivä, kaikenlaista nähtävää. Toistakymmentä vuotta vanhat, suurella vaivalla haalitut pullot koreineen odottavat jälleen vitamiineineen talven tuiskuja.
Kaksi kuukautta olimme ilman tuttua, aamuista omenatuoremehulasillista, mutta nyt sitä jälleen riittää ensi kesään saakka.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 