Taitaa tullakin oikea sienisyksy, eikä ihme. Sadetta riittää, ainakin täällä keskeisessä Suomessa.
Eräänä aamuna lähdimme sumun sekaan sieniretkelle.
Emme oikein tiedä kanttarellipaikkoja, mutta tänä vuonna olemme ihmeeksemme niitäkin löytäneet ja helppoa tuo etsiminen onkin, kun ei ole vielä keltaisia syksyn lehtiä etsimistä hämäämässä. Kaatosade teki lisä-efektin retkeen, mutta kanttarellit olivat isoja.
Vadelmiakin riittää marjatarhassa, yhä vaan.
Vaaleaorakkaat kasvoivat mökkitien varrella sillä samalla, tutulla paikalla, josta niitä on voinut jo toistakymmentä vuotta etsiä. Eikä madon matoa! Tarvittiin vain kevyt harjaus sieniveitsen toisella päällä.
Orakkaita olikin niin paljon, että haudutin osan omassa liemessään pakkaseen,
vaan eipä ollut vielä rouskujen aika. Niitä olisi kyllä sienisalaatteja varten jatakossa etsittävä, sillä viime kesän jäljiltä en yhtäkään löytänyt. Eiköhän suppilovahveroitakin vielä ilmesty, kunhan syksy etenee. Mutta sitä ennen on ihana puolukka-aika!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ja hirvikärpäsetkin ovat jo kehittyneet ”piristämään” puolukkaretkiä.Ei tule yksinäinen olo kun keräilee metsän antimia.
Voi ei, en muistanutkaan niitä, kun meidän sieniretkellä en yhtään vielä nähnyt!