Nuo alapihan saskatoonit alkavat kypsytellä marjojaan ja sen tietenkin varikset ja harakatkin huomasivat. Voi harmitus! Ensin yritin vanhaan malliin perinteistä varkisenpelätintä, joka on jälleen vuoden odotellut aitan pimennossa. Ei toiminut, mutta naurut se sai aikaiseksi, kun keksin, että sehän on kuin Pegasos tuolla hevosen kanssa.
Ja tuli siitä hyvä profiilikuva Faceenkin, ihan on näköinen kun oma takkikin on päällä.
Mutta sitten muistin, että vuosia sitten tilasin netistä lokinpelottimen. Jospa se toimisi varkisillekin! Tällainen pieni rasia, kolme patteria sisään.
Sitten sadesuoja päälle, tässä tapauksessa Mintun kottikärryt.
Nouseva ja laskeva ujellus ei kai tunnu linnuista kivalta, mutta ei se ainakaan pääskysiä haitannut kun iltasella istuimme niitä ihailemassa. Lensivät matalalla hyttysiä keräillen ja istuivat herneaidan päällä äänestä huolimatta. Asetin laitteen keskelle mansikkamaata ja ihme ja kumma, yhtään raakiletta ei ollut nokittu! Tehoalue on noin 40 neliömetriä, joten ihan saskatooneille se ei taida riittääkään. Mutta hyvä, jos mansikat edes säilyvät!
Katti-Rontti kuuli myös äänen ja hiippaili talolta kasvimaalle. Tietenkin lautakäytäviä pitkin.
Se lähti tutkimaan, mitä kummallista oikein kuuli. Uskaltaisikohan mennä lähemmäs?
Täältä jostain se kuuluu…
…tuolta kottikärryjen alta. Hiiren piipitys?
Petkutusta, ei siellä mitään ole. Se siitä, vinkukoon vaan ihan miten haluaa, ei kiinnosta.
Jos sinä kissan sijaan kiinnostuit tuosta vinkujasta, sen voinee tilata vaikka täältä, klik. Sitä firmaa, josta vuosia sitten omani hankin, ei enää näkynyt olevan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 