Se on harmillista kesälomalaisille ja maanviljelijöille. Olimme alkuviikosta kahden päivän lomalla ystävien luona Raahessa (kiitos teille, Eija ja Heikki!) ja matkan varrella surimme märkyyden kellastuttamia viljapeltoja. Vielä lauantai-iltana istuimme joukolla viimeisissä auringonsäteissä näillä tuoleilla,
joille sen jälkeen ei ole tehnyt mieli mennä.
Raahessa kävimme (sateessa) myös tällä ihanalla Särkän taimistolla.
Mukaan lähti päivänliljoja sekä kurjenmiekkoja
ja köynnösruusu. Nyt oli hyvä sää istuttamiselle!
Flammentanz-ruusua olen haaveillut jo pitkään navetan eteläseinustalle. Nyt se on paikoillaan, toivottavasti selviää meidän vyöhykkeellämme. Mitenkähän sitä suojaisi talveksi?
Jo aiemmin olimme hankkineet metsätammen, koska se oma, siemenestä kasvatettu, kuoli viime talvena. Nyt oli mitä sopivin sää senkin istuttamiselle. Suttuista, multaista, märkää puuhaa, sadetakit niskassa. Tukikepit ja katteet saavat jäädä odottamaan kuivempaa säätä. Mutta siellä se nyt on, kiviraunion keskellä. Ellei hän halua meillä kasvaa, onhan siellä tuo pihlaja. Ja jos tammi vuosikymmenien myötä kasvaa oikein upeaksi, pihlajan voi aina poistaa vanhuksen tieltä.
Onnea matkaan, te kaikki tämän päivän istutukset. Varsinkin tammi, jonka toivon elävän vielä pitkään – seuraavien sukupolvienkin katseltavana.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
On se harmillista. Täälläkin on satanut koka päivä. Mansikan keruusta ei tue mitää.
Sama täällä mansikankin suhteen. Tosin ei ole juurikaan mitä kerätä, kun talvikylmyys verotti taimia raskaasti.