Iloa pensasmustikasta

 

Lähdin iltasella Katti-Rontin kanssa pihakierrokselle alapihalle.

Kivirinne kukkii,

 

kesäkeittiön luonakin on kukkia. Nämä akileijat ovat ihan omia aikojaan sinne kasvaneet, hyvin ovat paikan  valinneetkin.

Alapihan iso kivi kukkii myös

ja kuusivuotias siilikuusi nököttää söpönä ison kukkapenkin laidassa.

Vadelmarivistöjen luona surisi valtavasti. Kaikenmoiset pörrääjät siellä ahkeroivat vielä kahdeksan aikaan, toivottavasti onnistuvat hyvin pölytyksessä. Kukkia on kyllä runsaasti.

Tämä Karkkilasta saamani matala kurjenmiekka on parhaimmillaan,

samoin tämä korkeampi yrttimaan laidalla.

 

Löysin rannasta lehtikuusen taimen, se piti tietenkin siirtää purkkikasvatukseen. Saapa nähdä, keksinkö sille jostain sopivan kasvupaikan.

Alapihalla kasvihuoneen luona oleva kivirinne on ympäröity kuunliljoilla ja vuorenkilvillä. Huh mikä homma oli puhdistaa se vahvasta heinikosta! On nimittäin ollut vähän sellaista B-aluetta, mutta nyt päätin siirtää luokituksen A:ksi.

Kasvihuoneeseenkin tietenkin kurkkasimme. Ensimmäiset kurkut on jo saatu ruokapöytään

mutta tomaatteja täytyy vielä odotella. Nuo irtolaudat ovat käteviä, kun tarvitsee kurkotella taaemmas. Multa ei painu, kun astuu laudalle ja niitä on helppo siirrellä!

Kurkkureki kasvattaa avomaankurkkuja,

ja ensimmäiset, yksinkertaiset daaliat ovat auenneet. Nuppuja on kyllä muissakin, sillä otin juurakot autotalliin esikasvatukseen jo maaliskuussa.

Sitten se paras huomio, pensasmustikat. Osaan kyllä todella iloita siitä, että nyt saamme mustikoita omalta pihalta. Kolmas kerta sanoi toden tässäkin yrityksessä. Kävi jopa niin hassusti, että samat taimet istutettiin ensin meille, sitten mökkimetsikköön ja lopuksi taas meille. Kaiken A ja O on todellakin hapan kasvualusta ja keskenään erilaiset taimet. Kerroinkin aiemmin jo siitä, kuinka kärräsimme isännän kanssa navetan vintiltä ikivanhaa kuiviketurvetta kaivinkoneen kaivamaan ojaan. Lisäksi ostettiin kolme säkkiä rhodo-multaa ja siihen istutimme ne vanhat taimet. Tämä kaikki tapahtui viime kesänä ja nyt kukinta oli ensimmäisen kerran valtaisa.

Eikä vaan kukinta, vaan marjojakin on tulossa! Setelinkuvat silmissä mietin, mitä kaikkea maksaisinkaan muualle tuosta litramäärästä, mitä pensaista nyt ilmaiseksi saamme. Tosin vain yksi puska on iso, muilla on vielä kasvaminen edessä kituliaan mökkiretken jälkeen.

Jänikset on pidettävä loitolla, siksi verkko on paikoillaan kaiken aikaa. Poimimisen ajaksi täytyy varmaan poistaa se, mutta sitten taas paikoilleen. Pensasmustikka kypsyy pikkuhiljaa, satoa kerätään moneen kertaan.

Pakasteessa ne säilyvät mainiosti, eivätkä värjää esimerkiksi kermavaahtoa vaikka jäisinä kakun päälle niitä levittäisi. Olen joskus käynyt poimimassa marjatilalla näitä arvokkaita marjoja, mutta nyt voin kerätä niitä meiltä, uskomatonta. Kaiken sen vaivan ja vekslaamisen jälkeen. Ah!