Harmitus sentään,

kun nuo fasaanit tunkevat nokkansa kaikkialle. Ihmetelin jo jonkin aikaa, miksi punajuuret eivät kasva kunnolla. En ollut vielä kitkenyt rivejä, sillä odottelin selkeää, punaista lehdistöä näkyviin vesiheinien seasta ja kun vihdoin kävin työhön käsiksi, mitä sieltä paljastuikaan! Joku oli käynyt nokkimassa pikkuhiljaa uudet kasvut, vaikka pienet taimet kuinka yrittivät selvitä ja pukata lehteä.

Huonolta näytti lopputulos, osa oli kokonaan kuollut ja vain muutama hyvä taimi hävityksen seassa. Eikä tässä vielä kaikki, sillä myös lehtikaalit oli popsittu. Ei kokonaan, mutta nokittu pehmeitä lehtiä niin, että vain lehtiruodot olivat jäljellä. Tämä kuva on kaalista, jonka pelastin kasvihuoneeseen turvaan.

Kiusankappaeen – tai useamman sellaisen – täytyi omistaa nokka, metsäkauriit olisivat syöneet muutakin. Aamuisin heräsin usein fasaanikukon rääkymiseen, täällähän se sitten oli, töissään. Tosin ensi kerralla se saa kokea vihreän verkkoyllätyksen.

Olimme viikonloppuna lyhyellä lomalla Tallinnassa. Keuruulta on helppo lähteä mukaan Matka-Mäkelän bussiin, tällä kertaa mennen tullen jopa kotiportilta. On ihanaa nauttia kiireetöntä hotelliaamiaista ja istua iltaa huolettomasti mukavassa seurassa herkullisen ruuan ääressä.

Tällä viikolla meille tulee isännän kanssa kuluneeksi 44 vuotta häistä, joten juhlistettiin näin hääpäivää vähän etukäteen. Kotiin palatessa kasvihuoneessa odotti iloinen yllätys, taitaa tulla juhannuskurkku!

Kylvin niitä tänä keväänä vähän eri aikoihin, joten ensimmäisen laatikon sato alkaa jo valmistua mutta viimeiset, mustissa istutuskasseissa, ovat vasta parilehtisiä. Mangoldi on vasemmalla todella pitkällä, kasvupaikkana nurin päin käännetyt kaupan multasäkit.

Mutta ne juhannuskukat, ne taitavat kukkia jo nyt!

P.S. Juhannuksesta puheen ollen, vielä ehdit hyvin valmistaa tätä (klik) raikasta raparperijuomaa.