Reilu viikko sitten ajattelimme isännän kanssa lähteä mökkiä siivoilemaan. Uiminenkin oli jo mielessä, mutta mitä vielä! Vaikka muualla laineet liplattivat, niin suuri jäälautta oli aivan rannassa.
Vaan se ihana jäiden soitto, se vasta oli kaunista, sitä olisi voinut kuunnella tuntikaupalla.
Kivipenkillä istujan kengät olisivat kastuneet,
mutta jäniksillä oli ollut juhlat kaadettujen haapojen kuoria nakerrellessa.
Sitten aurinko alkoi helliä meitä. Kesä pukesi hetkessä, kaikki alkoi vihertää. Äitini kauan sitten istuttamat krookukset nostivat päänsä sammaloituneesta nurmesta: Terveiset sinne pilvien taakse!
Kasvihuoneessa tomaatit…
…avaavat jo ensimmäisiä kukkia. Lajikkeena tietenkin aikainen Matina.
Perunat kasvatuspusseissaan,
peltotyöt.
Ja tuo ihana, jäistä vapaa järvi, joka toistaa sineään kaikkialla villeinä kukkivissa scilloissa.
Kotilahden lahnat alkoivat keväisen kutunsa siinä samassa paikassa, sen saman kiven luona, missä aina ennenkin. Kuin satoja vuosia sitten. Lähtiessämme eilen aamulla kuuden jälkeen kokemaan verkkoa, oli NIIN kaunista.
Saalista,
ihan tarpeeksi ja riittämiin.
Tervetuloa kevät ja alkukesä, scillat
ja aamu-uniset, vielä heräämistä odottavat valkovuokot.
Pääskyset ja käen kukunta.
Niin kauan teitä odotin, niin kauan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Miten ne passaa yhteen?! Jäätelit ja pääskyt? Täällä ei vielä pääskystä ole näkynyt.
Kesä tuli hetkessä ja toi pääskyset ja pajulinnut.