Niin se oli meilläkin ennen, toistakymmentä vuotta. Nyt on pitänyt tyytyä kaupan tuotteisiin, sillä kun aikoinaan siirsin siemenistä kasvatetut 10-vuotiaat juurakot toiseen pakkaan, ne eivät olleetkaan ihastuneita siirrosta. Eihän se tuotto mikään hurja silloinkaan ollut, sillä lajikkeena oli vanha Mary Washington, jossa on sekä hede- että emikukallisia. Hedekukalliset ovat paksumpia ja tuottoisampia, mutta niin vaan minun tuurillani kasvatin lähinnä emikukallisia, marjovia. Pariin otteeseen olen yrittänyt istutella myös taimitarhojen juurakoita, mutta talvi on vienyt ne mennessään.
Nyt aloitan taas uuden kokeilun, tällä kertaa eri lajikkeella. Tilasin nimittäin Hyötykasviyhdistykseltä kymmenen juurakkoa, kaksivuotiaita. Lajike on Gijnlim F1 hybridi. Varret ovat kuulemma paksumpia ja kasvi muutenkin satoisampi – aika pieniä rotanhäntiä ne omakasvatteiset emikukalliset olivatkin.
Kun puiden pilkkomiseen tuli päivällä tauko pilkekoneen ketjun katkeamisen vuoksi, istuttelin aikani kuluksi juurakot esikasvatukseen kukkaruukkuihin. Odottakoot kasvihuoneessa harsojen alla lämpimämpiä säitä. Eihän niitä vielä voi tuonne routaiseen maahankaan laittaa! Ja sitten se pahin: Minulla ei ole hajuakaan, minne se uusi parsapenkki sitten tulee. Aurinkoinen, tuulensuojainen, runsashumuksinen… Tuo keskimmäinen on se hankalin asia, kun peltoaukealla tuulee aina. Mutta vihreä parsa ei tarvitse kohopenkkiä, kunhan ei vaan taas se talvimärkyys ole vaivana. Mietitään!
Tässä vielä lainaus Jyväskylän puutarhaseuran puutarhasamomista:
Lajikkeet
Vanhat, kauan viljelyssä olleet lajikkeet ovat kaksikotisia. Hedeyksilöt ovat emiyksilöitä pitkäikäisempiä ja satoisampia. Mary Washington on vanha, tunnettu lajike, ja se soveltuu hyvin vihreän parsan viljelyyn. Sen siemeniä on tarjolla yleisesti puutarhamyymälöissä. Uudet hybridilajikkeet ovat yksikotisia. Ne ovat paksumpiversoisia ja satoisampia vanhoihin lajikkeisiin verrattuna. Gijnlim F1 on nopea kasvultaan. Sen versot ovat suurikokoisia ja paksuja ja se onkin erittäin hyvä ja suositeltava lajike vihreän parsan tuotantoon. Franklim F1 on yleisin lajike Euroopassa. Se tuottaa laadultaan hyviä versoja. Backlim F1 on suhteellisen myöhäinen lajike, jolla voidaan pidentää korjuukautta parilla viikolla. Kasvultaan se on muita lyhyempi, noin 100- 120 cm mittainen. Hybridilajikkeiden siemeniä ei meillä ole juurikaan myynnissä, mutta niitä voi ostaa ulkomaisista siemenliikkeistä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 