Muutamana päivänä on isännän kanssa tehty tällaista hommaa:
Esikoinen on tuon rankakasan syksyllä kaatanut, karsinut ja kuljettanut navetan taakse pilkkomista odottamaan. Suurkiitos hänelle! Nyt nostelin puita ja isäntä ruokki niillä ahnaasti rouskuttavaa pilkekonetta. Kunhan puut kevättuulissa kuivahtavat, ne pinotaan varastoon vielä vuodeksi, että varmaan ovat tarpeeksi kuivia keskuslämmityskattilaan. On siinä monta työvaihetta, ennen kuin saadaan lämmin iltasuihku…
Leikkelin illemmalla keijuangervoita ja siistin muutenkin talven jälkiä pihalta. Voi mahdotonta miten rumia nuo vuorenkilven lehdet ovat! Sen kyllä arvasikin, kun tammikuun paukkupakkasilla ei ollut lainkaan lumisuojaa. Mitenkähän niiden kanssa menettelisi? Kaikki matalaksi?
Kävimme mökilläkin muka siivoilemassa. Kotona ei näy missään enää lunta, mutta huh…
…eihän tänne autolla pääse.
Ojarumpukin jäässä ja vettä tiellä.
Eikä mökkirannasta saanut lattianpesuvettä, sillä kaikkialla oli vahva jää.
Puro lirisi jossain tuolla alhaalla, kauhalla olisi ehkä jäiden raosta voinut pesuvettä kerätä.
Niin sitten söimme eväät kuistin penkillä ja rämmimme lumessa ja jäätiköllä kolme jyrkkää ylämäkeä takaisin autolle. Olisi tuon ajan voinut hauskemminkin käyttää, mutta merkitään vaikka kunnonkohotuksen piikkiin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 