Aamulla haimme Rautiasta turvepaaleja ja lannotteita. Sää ehti sopivasti lämmetä ja niin vierähti loppupäivä jälleen pihalla. Jo syksyllä isäntä oli pessyt kasvihuoneen, nyt ei tarvittu muuta kuin kasvualustan uusiminen. Jätimme noin puolet viimevuotisesta mullasta ja sekoitimme sekaan talikolla uutta kasvuturvetta. Nyt on kaikki valmiina istutuksille, kunhan sää lämpenee sopivasti.
Vanha ksvualusta on mitä parhanta humusta kukkapenkeille, niinpä sitten tulotien varrella oleva pitkän pitkä perennapenkki sai kauniin siistimiskerroksen. Työllä olikin jo kiire, sillä narsissit ja aikaiset vuohenjuuret siellä kurkkivat innoissaan. Tulipas nättiä!
Kun puuhailimme kasvihuoneella, Katti-Rontti hujahti yhtäkkiä ohi nuolena talolle päin. Mikä sillä oli? Jahas, tuollahan on kutsumattomia vieraita…
zoomataanpa lähemmäs…
Antoiko Kalle-kukko Kakkonen Katti-Rontille kyytiä? Konkreettista ”nokan koputusta”?
Tutkin myös jännityksellä viime vuonna perustettua ruusupenkkiä. Ensin havut päältä pois ja sitten kuivaturve. Toden totta, oli se kuivaa, vaikka syksyllä satoikin niin kovasti. Ihme ainetta.
Mutta toinen asia on se, oliko siitä sittenkään hyötyä, sillä turvekerroksen alla oleva multa oli kyllä märkää. Voisiko olla niin, että kun kukkamaa on alarinteellä, ylhäältä valuva sadevesi kerääntyisi ruusujen juurelle? No, odotellaan rauhassa. Jos ei onnistu, niin ei sitten. Se siitä ruusujen kasvatuksesta.
Nimilaput ovat kuitenkin edelleen paikoillaan, että näen, mikä laji selvisi ja mikä ei. Vai kuolivatko kaikki…
Mutta siitä olen iloinen, että vuoden vanha rhodopensas oli selvinnyt talvesta. Ensimmäisen kerran neljän yrityksen jälkeen! Eihän tuo havusuoja silmänilo ollut, mutta ihan näyttäisi siltä, että hengissä ollaan. Ja on noihin pilarituijiinkin tullut uutta kasvua, kauriit kun söivät alaosat aivan puhtaiksi viime keväänä. Nyt niissä olikin verkot ja on edelleenkin, ainakin jonkun aikaa. Oikealla olevassa sireeniaidassa on vielä talven lumitaakan tuhoja näkyvissä, sahaushommia sielläkin tiedossa.
Hih, tässä vielä pihan viimeinen lumikasa. Yritämme suojella sitä siksi, että sinne on piilotettu muovipussi, jossa on omenapuun oksia varttamista varten. Mutta siitä sitten joskus toiste!
Nyt nautitaan siitä kauniista mitä löytyy. Eihän sitä paljoa ole, mutta kun oikein kuvittelee…
…tämäkin riittää. Sipulikukkia odotellessa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 