Sadekuurojen välissä

ehdimme isännän kanssa tehdä yhtä jos toistakin pihatyötä.  Jo aikaisemmin olimme katkoneet vadelmarivien viime vuonna satoa tuottaneet varret,
nyt sidoimme uudet versot tukirimoihin V-tuentaan yksitellen tai pieninä nippuina.

Pensasvadelman tueksi riittää köysi, mutta vielä on kuitenkin kaikista leikattava latvat poikki. Niille, jotka on sidottu rimoihin, kaksi metriä on sopiva korkeus, eihän tuonne korkeammalle meikäläinen ylttyisikään poimimaan.

Tätä työtä tehdessäni olen oppinut – kahden vahingon jälkeen – vihdoin suojaamaan silmätkin.

Vuosi sitten tehdyssä uudessa vadelmarivissä ei leikkaustöitä ollut, pupu oli hoitanut sen talviaikana. Vain joku pidempi verso törrötti katekankaan rakosista.

Pensasmustikka on kuin onkin selviytynyt lumen puutteesta huolimatta, mutta kuka on tehnyt nuo reiät katekankaaseen? Lintu vai myyrä? Huh, jos se on jälkimmäinen. Joka tapauksessa koko kangas on aika lailla rikki, täytyy ainakin panna uusia kangassuikaleita vahvemman kuorikatekerroksen alle.

Rannassa myrskytuuli oli heittänyt kalaveneen aivan nurin narin, mutta onneksi taitaa olla vielä ehyt. Jääkään ei ollut niin paljoa sulanut, että olisimme saaneet katiskan järveen.

Kävimme koleana torstaina pikaisesti Tuurin kyläkaupassa ja sieltä tarttui mukaan yksi uusi ihanuus, tämä metallituoli yrttimaan nurkkaan. Olen sitä metsästänyt jo muutaman vuoden, mutta kaikki löytämäni ovat aina olleet kahden tuolin ja pöydän settejä. Isäntä oli kyllä sitä mieltä, että pian tuo tuosta ruostuu, mutta hetkinen, sittenhän se vasta nätti onkin!!!

Kuten edellisestä kuvasta voi huomata, pihapuuhia kyllä on vielä riittämiin jäljellä. Sisällä kuitenkin päätin, että nyt alkaa kevät ja pesin suurimman osan talvivaatteista varastoon,

sillä mitä tämä sateenkaari muutakaan voi merkitä kuin kevättä!

Advertisement