Tämä kevätaika on aina yhtä hullaannuttavaa. En malta nukkua pitkään aamusta enkä tulla pihalta sisälle melkein ollenkaan. Aurinko tekee mielelle ihmeitä! Perjantaina leikkasin aluksi ”liikenneympyrän” kurttulehtiruusut mataliksi. Piikkiset risut päätettiin viedä poltettaviksi, mutta leikatut hanhikit sen sijaan päätyvät keväällä käännettävän kompostipohjan salaojiksi. Osa rumista aurauskepeistä suostui jo irtoamaan.
Kasvihuoneessa nostelin molemmat, vastakkaisissa nurkissa kasvavat viiniköynnökset lähelle kattoa.
Jo syksyllä leikkasin sivuversot ohjeen mukaisesti kahden lehden takaa, mutta annan pääversojen kasvaa pitkiksi – onhan tuolla katon rajassa tilaa. Keväällä ei leikkausta enää saa tehdäkään, voimakas vuoto vaurioittaa köynnöksiä.
Salaattiakin kylvin, itääkö vai onko liian kylmää? Liika lämpö ainakin estää itämisen. Tuossa reunassa, ruohosipulin vieressä ja kurkunkasvatuskassien edessä, on niille suunniteltu multasuikale.
Katti-rontista lähtee karvoja varsinkin näin kevätaikaan. Kerään ne talteen verkkopussiin…
… sillä niistä on suuri ilo linnuille: Kissan, vihollisen, turkki lämmittää pieniä poikasia pesissä. Sen huomaa aina keväisin pönttöjen puhdistuksen yhteydessä!
Aikaisemmin olen laittanut daaliat toukokuussa suoraan maahan, mutta päätin nyt kokeilla reilua esikasvatusta. Ne tuotiin kellarista samalla kuin varhaisperunatkin ja niinpä autotalli on vallattu. Tässä taitaa olla kymmenen laatikollista joriineja ja kuitenkin kellariinkin jäi vielä osa. Karkasiko mummin mopo käsistä?
Ensin kuitenkin katkaisin törröttävät vanhat varret ja huolehdin, että nimilaput pysyvät paikoillaan.
Sitten vain multaa laatikoihin, kastelu – ja esikasvatus alkakoon.
Jatko on kyllä vielä melkoisen epäselvää, sillä autotalli ei ole riittävän valoisa. Navetta? Tai ehkä osa mahtuu kasvihuoneeseenkin. Mutta toiveissa on loistava kukinta jo heinäkuussa, kunhan isäntä ensin auttaa uusien istutuspaikkojen kaivamisessa… hmh…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 